Geeniruoka ja hallinnan muutos. Tapauksena EU:n ja Kanadan välinen laaja ja kattava vapaakauppasopimus CETA.

Artikkeli käsittelee EU:n ja Kanadan välillä lokakuussa 2014 valmistunutta vapaakauppasopimusta, Comprehensive Economic and Trade Agreement (CETA). Tutkimuskohteena on CETA-sopimuksen elintarviketurvallisuutta käsittelevä SPS-osio. Tutkimuskysymyksiä on kaksi. Ensimmäinen kysymys on geeniruuan turvallisuudesta saatavilla olevan tiedon riippumattomuus SPS-hallinnassa. Toinen kysymys on SPS-hallinnan muutos. Tiedon riippumattomuutta tutkin teoreettisesta näkökulmasta tutkimuskirjallisuuden valossa. Hallinnan muutosta tutkin empiirisesti ja teoreettisesti kolmesta näkökulmasta: analysoin SPS-hallintaa koskevaa CETA-sopimuksen osiota a) uuden perustuslaillisuuden, b) demokraattisen vastuunalaisuuden ja c) liberalismin kautta. Euroopan komission mukaan CETA ei vaikuttaisi EU:n mahdollisuuteen kieltää geeniruuan kauppa ja tuotanto jäsenmaissa. Tutkimukseni ei tue tätä väitettä. Näyttää mahdolliselta, että CETA-sopimus johtaa hallinnan muutoksen, jonka ydin on poliittisen päätösvallan korvautuminen asiantuntijavallalla. Tätä voidaan pitää ongelmallisena, koska geeniruuan turvallisuudesta saatavilla oleva tietoa ei voida pitää automaattisesti objektiivisena ja riippumattomana.