Huono-osaisuuden ja sairastavuuden kytkennästä diakonian asiakkailla

Pitkäaikaissairauksien yleisyys vaihtelee Suomessa johdonmukaisesti sosioekonomisen aseman mukaan yhtä lailla kuin kuolleisuus ja koettu terveys. Artikkelissa hahmotetaan miten sairaudet ja huono-osaisuus kytkeytyvät yhteen Suomen evankelisluterilaisen kirkon diakoniatyön asiakkaiden keskuudessa. Tavoitteena on tunnistaa niitä mekanismeja ja prosesseja, jotka kytkevät sairastavuuden ja huono-osaisuuden toisiinsa. Tutkimusaineisto muodostuu diakoniatyöntekijöiden teemahaastatteluista (N = 21) sekä diakonian asiakkaita koskevista Kirkon diakoniarahaston avustushakemuksista ja -päätöksistä vuosilta 2004–2006 (N = 170). Sairauden ja huono-osaisuuden yhteenkietoutumisen prosessia tutkittiin episodianalyysin avulla neljässä vaiheessa: huono-osaisten ihmisten erityisongelmat ennen sairastumista, hoitoon hakeutumisessa, hoidon riittävyydessä ja laadussa sekä jatkohoidossa. Tulosten mukaan terveydessä ja huono-osaisuudessa ei ole kyse toisistaan riippumattomista taustatekijöistä vaan yhden ja saman prosessin vipuvoimista. Köyhyys aineellisten elinehtojen puutteena sairastuttaa. Aineellinen ahdinko voi tarkoittaa sitä, että terveydenhoidosta tingitään esimerkiksi asiakasmaksujen tai matkakulujen takia.