Piispa Eino Sormunen diakonialainsäädännön toimeenpanijana Kuopion hiippakunnassa 1945–1952

Artikkelissani tutkin, kuinka piispa Eino Sormunen ja Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli toimeenpanivat diakonialainsäädäntöä vuosina 1945–1952 osana sodanjälkeistä kirkollista ja yhteiskunnallista jälleenrakennusta. Tutkimuksessani selvitän hiippakuntatason diakoniaorganisaation muotoutumista, siihen liittyneitä kehitysvaiheita ja jännitteitä sekä tuomiokapitulin johtajuutta ja verkostoja. Tutkimus täydentää aiempaa diakoniahistorian tutkimustaosoittamalla, kuinka Kuopion tuomiokapituli pyrki vakauttamaan yhteiskuntaa vahvistamalla kirkon asemaa sosiaalityössä ja jäsentämällä diakonian hallinnollisesti osaksi kirkollista toimintajärjestelmää. Sormuselle diakoniatyö oli väline määritellä kirkon ja valtion välistä toiminta-aluetta, jonka säilyminen kirkon hallinnassa ohjasi hänen diakoniapoliittisia ratkaisujaan hiippakunnassa. Abstract In my article, I examine how Bishop Eino Sormunen and the Chapter of the Diocese of Kuopio implemented diaconal legislation between 1945 and 1952 as part of the post-war ecclesiastical and societal reconstruction. The study investigates the formation of a diocesan-level diaconal organization, the phases of its development and the tensions involved, as well as the leadership and networks of the diocesan chapter. This research complements previous studies on the history of diaconia by demonstrating how the Chapter of Kuopio sought to stabilize society by strengthening the church’s role in social work and by integrating diaconia administratively into the ecclesiastical operational system. For Sormunen, diaconal work was a means to define the boundary between church and state activity, and the preservation of this domain under church control guided his diaconal policy decisions within the diocese.