Eloisa ja erityiseksi tekeminen antroposeenin ajan kasvatuksen haasteena

On kiinnostavaa pohtia, miten voimme kasvatuksella edesauttaa kehystämään materiaalisia kokemuksia osaksi kasvua. Tässä yhteydessä kasvu ei ole riippuvaista ihmiskeskeisistä määreistä tai taidoista, vaan siinä näkyy lasten omalakisen eloisan erityisyydet ja erityiseksi tekeminen. Nämä erityisyydet ovat itsessään aistillisia tapahtumia, jotka voivat avata tietä pois antroposentrisestä maailmakuvasta. Pienten lasten kasvatuksen näkökulmasta erityiseksi tekemisessä ”erityinen” määrittynee joksikin tärkeäksi, merkitykselliseksi ja kiinnostavaksi, minkä parissa, äärellä tai kanssa lapsi haluaa olla ja valita viettää aikaa, tunnustella ja kokea. Tämä edellyttää kuitenkin eloisan ymmärtämistä kietoutumisina ja kehkeytymisinä materian kanssa tapahtumissa, jotka ovat jopa toistuvuudessaankin dynaamisia, muuntuvia ja suhteisia eivätkä aina ihmisten halujen ja tarpeiden ohjaamia.