Kirkkolain tunnustuspykälä – autonomian airut?

Artikkeli tarkastelee kirkkolain tunnustuspykälän oikeudellista merkitystä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon autonomian kannalta. Aihepiiri liittyy kirkon ja valtion suhteisiin sekä uskonnonvapauden ja kirkon sisäisen päätösvallan rajoihin. Artikkelissa selvitetään, mikä merkitys kirkolle on sillä, säädetäänkö tunnustuspykälä kirkkolaissa vai kirkkojärjestyksessä. Tutkimusmenetelmä on teoreettinen lainoppi, ja analyysissa yhdistyvät kirkko-oikeudellinen ja valtiosääntöoikeudellinen näkökulma. Tutkimusaineistona käytetään perustuslakivaliokunnan lausuntoja, hallituksen ja kirkkohallituksen esityksiä, kirkolliskokouksen valiokuntien mietintöjä sekä oikeustapauksia. Valtion asiana ei ole päättää kirkon tunnustuksesta, koska tunnustuksesta päättäminen on uskonnonvapauden ydinaluetta. Siksi tunnustuksesta säätäminen kirkkolaissa vaarantaa kirkon autonomian ja samalla valtion uskontoneutraliteetin. Kirkon autonomian turvaamiseksi tunnustuspykälä tulisi sijoittaa kirkkojärjestykseen. Oikeuskäytäntö on osoittanut, että kirkkolain tunnustuspykälä ei näyttele merkittävää osaa oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa, vaan tuomioistuimet perustavat näkemyksensä kirkon opista kirkon esittämiin selvityksiin.