Kirkon ja hautaustoimiston muuttuva suhde monikulttuuristuvassa ja yksilöityvässä Suomessa

Artikkelissa tutkitaan kirkon ja hautaustoimistojen muuttuvaa suhdetta Suomessa. Kirkko on opetuksissaan ja käytännöissään ohjannut kuolemaan liittyviä kysymyksiä, mutta nykyisin kuoleman käytännöt ovat aiempaa selvemmin määrittelykamppailujen kohteena. Yleisen yksilöitymiskehityksen myötä vainajan omaiset haluavat räätälöityjä palveluja. Muutoksen taustalla hahmottuu yleisen yksilöitymiskehityksen ohella muuttoliikkeiden ja ylirajaisuuden tuottama transnationaali tila, jossa identiteetit, paikkariippuvuus, perhe ja suku eivät noudata kansallisia rajoja. Tutkimuksen aineistona on asiantuntijahaastattelut, Suomen hautaustoimistojen liiton jäsenlehti Tiimalasi sekä etnografinen havainnointi. Kirkon ja hautaustoimistojen muuttuvasta suhteesta voidaan eritellä kaksi erilaista toimintamallia. Perinteisessä mallissa kirkko ja hautaustoimisto toimivat yhdessä omaisia kuunnellen, mutta kirkolla on johtava rooli suhteissa hautaustoimistoihin hautajaisten järjestelyissä. Nykyisin hautaustoimistot pyrkivät määräävään asemaan suhteessa sekä omaisiin että itse hautajaisiin ja astumaan alueille, joita kirkko on aiemmin yksin hoitanut.