Etätyö ja kuntien järjestämisvastuu

Maaliskuussa 2020 valtioneuvosto piti pääministeri Sanna Marinin johdolla tiedostustilaisuuden poikkeusoloihin siirtymisestä sekä niistä toimenpiteistä, joita akuutissa tilanteessa Suomi oli päättänyt koronaviruspandemian levitessä ottaa käyttöön. Yhtenä toimenpiteenä oli toteamus siitä, kuinka julkisen sektorin työnantajat tekevät päätökset, joilla ne julkisen sektorin työntekijät, joiden työt sen sallivat, siirtyvät etätöihin. Tässä artikkelissa tarkastellaan kysymystä siitä, miten kuntien olisi tähän ilmoitukseen tullut reagoida. Tarkastelu on toteutettu ikään kuin tuota tilannetta simuloiden, joskin kirjoitushetkellä voimassa ollutta lainsäädäntöä käsitellen. Tutkimuksen keskeisenä tuloksena on se, että vastoin kuin ehkä aiemmin on ajateltu, kyse ei ole vain palvelussuhdeoikeudellisesta kysymyksestä, vaan esimerkiksi kunnan järjestämisvastuu aiheuttaa sen, ettei etätyöhön siirtymistä voi tehdä selvittämättä vaikutuksia myös kunnan palvelutuotantoon. Laajemmin artikkelissa esitetään puoltavia näkemyksiä sille, miten kunnassa tämäntyyppisten herätteiden käsittely tulisi suorittaa, jotta kunta toimenpiteiden seurauksena pystyy edelleen pitämään toimintansa kokonaisuudessaan lainmukaisena. Tutkimus on toteutettu menetelmältään lainopillisena eli siinä tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta.