Kunta hyvinvoinnin edistäjänä

Kansainvälisessä ja kansallisessa hyvinvointitutkimuksessa on todettu tarve kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin arviointimallin kehittämiseen (Fudge ym. 2021; Niemi ym. 2017). Käsitys hyvinvoinnista muuttuu ajassa (Simpura & Uusitalo 2011). Tässä artikkelissa tutkitaan, miten hyvinvointikäsite määrittyy lainsäädännössä ja kunnan toimintaa ohjaavissa asiakirjoissa valtuustokaudella 2017–2021. Artikkelin tutkimusaineisto koostuu laeista, kuntastrategioista sekä kuntien talousarvioista ja -suunnitelmista. Tutkimusmenetelmänä käytetään sisällönanalyysiä. Aineistosta analysoidaan hyvinvointikäsitteen lisäksi terveyden, terveellisyyden, terveyden edistämisen, ehkäisyn, ennaltaehkäisyn, osallisuuden, turvallisuuden ja sosiaalisen kestävyyden hakusanojen esiintymistä. Tulosten perusteella hyvinvointikäsitteen käyttö on yleistynyt sekä lainsäädännössä että kuntien asiakirjoissa 2000-luvulla ja käsitettä leimaa moniulotteisuus. Hyvinvointikäsite sisältää ihmisten kokemuksiin, olosuhteisiin ja ympäristöön liittyviä myönteisiä tekijöitä ja on irtaantunut selvemmin terveyskäsitteestä. Yhteisen ymmärryksen vahvistamiselle ja teorioihin pohjautuvalle määrittelytyölle on tarvetta. Hyvinvointikäsitteen tutkamalli osana kuntien strategista johtamista auttaa tunnistamaan ja konkretisoimaan kuntalain mukaista kunnan tehtävää edistää asukkaidensa hyvinvointia.