Biofumikaatio jäävuorisalaatin viljelykierrossa – menetelmän mahdollisuudet ja heikkoudet pahkahomeen torjunnassa

Biofumikaatiolla tarkoitetaan ristikukkaiskasveissa esiintyvien puolustusyhdisteiden, glukosinolaattien, hyödyntämistä maalevintäisten kasvitautien ja rikkakasvien torjunnassa. Käytännössä se tarkoittaa glukosinolaatteja sisältävän kasvimassan sekoittamista peltomaahan, jolloin näiden kaasuuntuvilla hajoamistuotteilla on maata desinfioiva vaikutus. Kaasuuntuvia ja myrkyllisiä hajoamistuotteita syntyy biomassan murskauksen jälkeen kasvin oman entsyymitoiminnan tuloksena. Torjunta-aineisiin verrattuna biofumikaation etuina ovat viherlannoitus- ja maanparannusvaikutus, ja eläville organismeille haitallisten kaasuuntuvien yhdisteiden nopea häviäminen maasta. Haasteena on löytää vihannestilojen viljelykiertoon ja ilmasto-oloihimme soveltuvat biofumikaatiokasvilajit, joilla voidaan kustannustehokkaasti vähentää maalevintäisten kasvitautien vihanneskasveille aiheuttamia satotappioita. Toteutimme keväällä 2010 kokeen kasvihuoneessa, jossa testattiin kasvualustaan seostetun, murskatun sinappikasvuston vaikutusta pahkahomeen pahkojen elinvoimaisuuteen. Käytössä olleet pahkahomeen puhdasviljelykannat oli eristetty eteläsavolaisilta vihannestiloilta edellisenä kesänä ja niitä oli ylläpidetty laboratorio-oloissa. Kokeessa testasimme biofumikaatioon jalostettujen sinappien, Caliente 119 ja 199 (C119 ja C199) sekä Sinapis alba ’Architect’ (SA) vaikutusta pahkahomeen (Schlerotinia schlerotiorum) pahkoihin sinappikasvuston pitoisuuksilla 1% ja 5 %. Biofumikaatiokasveilla ja kasvualustaan murskatun kasvuston määrällä oli merkitsevää vaikutusta pahkahomeen rihmastopahkojen elinvoimaisuuteen. C119 ja C199 vähensivät pahkahomeen elinvoimaisuutta verrattuna kontrolli- ja SA -käsittelyyn. Tulosten perusteella näytti siltä, että sinapeilla on kasvihuoneoloissa negatiivista vaikutusta pahkahomeen pahkojen elinvoimaisuuteen ja siitä syystä menetelmän tehoa haluttiin testata kenttäolosuhteissa. Kesällä 2010 ja 2011 toteutettiin Etelä-Savossa kaksi kenttäkoetta, joilla pyrimme selvittämään biofumikaation toteutusta käytännön tiloilla, biofumikaation tehoa pahkahomeen torjunnassa ja menetelmän käytön vaikutusta jäävuorisalaatin alkukehitykseen ja satotasoon. Biofumikaatiokasveina oli C119, C199, kevätkylvöinen rehuöljyretikan ja sinappien siemenseos. Myös biohajoavan katteen käytön vaikutusta biofumikaatiokäsittelyn vaikutuksiin testattiin. Biofumikaatiokäsittelyssä käytetyillä kasvilajeilla tai katteella ei ollut vaikutusta S. sclerotiorumin elinvoimaisuuteen pelto-oloissa. Biofumikaatiokasveilla ja varoajan pituudella oli vaikutusta jäävuorisalaatin alkukehitykseen. Koska biofumikaatiokasvien hajotessa muodostuvat kaasut ovat haitallisia jäävuorisalaatille, on käsittelyn jälkeen pidettävä vähintään 14 vuorokauden varoaika ennen salaatin istutusta. Biofumikaatiolla ei ollut positiivista eikä negatiivista vaikutusta jäävuorisalaatin satotasoon silloin kun varoaika oli 14 vrk. Syitä tehovaikutuksen puuttumiseen kenttäkokeessa pohditaan artikkelissa.