Mesimarja – aromiltaan ainutlaatuinen

Mesimarja (Rubus arcticus L.) on aromiltaan ainutlaatuinen marja, pitihän jo Linnaeus sitä Euroopanhedelmistä maukkaimpana. 90-luvun alussa mesimarjaa viljeltiin Suomessa useiden kymmenienhehtaarien alalla, mutta runsaina ilmenneet lehtihomeongelmat vähensivät viljelyä merkittävästi 90-luvun lopulla. Nykyään marjasta on markkinoilla puutetta ja siitä maksettava hinta on korkea.Tämä mesimarjan lajikekoe tehtiin MTT Sotkamossa osana Erikoismarjat markkinoille –hanketta vuosina 2006-2007. Kokeessa vertailtiin kaikkia kaupallisesti saatavilla oleviamesimarjalajikkeita. Kokeella haluttiin selvittää mesimarjalajikkeiden soveltuvuus marjantuotantoonKainuun olosuhteissa. Lisäksi kokeessa oli jalomaarainta, jotta sen ominaisuuksia voidaan verratamesimarjaan.Lajikkeista mitattiin kasvua, kukintaa, satoa sekä lehtihomeoireiden ilmenemistä. Lisäksilajikkeiden aromipitoisuuksia verrattiin toisiinsa määrittämällä mesimarjalle ominaisen aromiaineen,2,5-dimetyyli-4-metoksi-3(2H)-furanonin eli mesifuraanin pitoisuus.Mesimarjoista suurin sato saatiin lajikkeelta ’Pima’, jonka laskennallinen kauppakelpoinen satooli 13,3 kg/a. Seuraavaksi satoisin oli ’Susanna’, 11,7 kg/a. ’Elpeen’, ’Muuruskan’ ja ’Mespin’satotasot olivat 1,2; 1,7 ja 2,3 kg/a. Satotulosten perusteella ei kuitenkaan voida antaa suosituksialajikevalintaan, koska ’Elpee’ ja ’Muuruska’ olivat istutettaessa pieniä, yksiversoisia pottitaimiamuiden taimien ollessa vanhempia ja suurempia. ’Mespi’ oli kokeessa pölyttäjänä, eikä sen satotasoole vertailukelpoinen.Marjakoko oli suurin ’Susannalla’ ja ’Elpeellä’, marja painoi keskimäärin noin gramman.’Muuruskan’ marja oli kevyempi. Kappalemääräisestä kokonaissadosta vain 45-55 % olikauppakelpoista, joten satopotentiaali on saatua satoa suurempi. Kokeen parhaiden lajikkeidensatotaso oli mesimarjalle kohtuullinen, vaikka kyseessä oli vasta toisen vuoden kasvusto. Normaalistimesimarjan varsinaiset satovuodet ovat 3. ja 4. vuosi istutuksesta. Käytettäessä suurikokoisia taimiasatoa voidaan saadaan jo istutusta seuraavaana vuonna.Kaikki mesimarjalajikkeet olivat alttiita lehtihomeelle, joten lehtihomeentorjunta jaennaltaehkäisevät viljelytoimenpiteet säilyvät toistaiseksi osana mesimarjan viljelyä. Lehtihomeoireetolivat voimakkaimmat ’Susannalla’, vähiten niitä ilmeni ’Elpeessä’.Mesimarjalajikkeiden mesifuraanipitoisuus oli 2-3 mg/100 g tuoretta marjaa, paitsi ’Mespillä’,jonka mesifuraanipitoisuus oli noin 4,5 mg/100 g. Jalomaarainten ’Sofia’ ja ’Astra’mesifuraanipitoisuus oli samaa luokkaa ’Mespin’ kanssa.Kuten aiemmissa tutkimuksissa, tässäkin kokeessa jalomaarain oli mesimarjaa satoisampi,suurempimarjainen ja mesifuraanipitoisuus oli samaa luokkaa. Voitaisiinko mesimarjan kysyntääkorvata joiltain osin helpommin viljeltävällä jalomaaraimella? Hyvän markkinatilanteen ja korkeanhinnan vuoksi mesimarja on edelleen kiinnostava ja lupaava marja, jonka viljelyä kannattaa kehittää.