Maapallon sydämenlyönnit

Kirkkaat värit ja säkenöivä auringonvalo ilmaantuivat Ellen Thesleffin taiteeseen ensimmäistä maailmansotaa edeltävänä ajanjaksona, jolloin Firenzestä tuli hänelle toinen koti. Artikkeli luo katsauksen Thesleffin Italian vuosien tuotantoon tarkastellen sitä suhteessa aikakauden taiteellisiin ja filosofisiin suuntauksiin. Keskeisimmiksi näistä nousevat vitalismi ja futurismi.Vitalismin ja siihen kiinnittyvän bergsonilaisen aatemaailman valossa Thesleffin maalauksissa sykkivä elämänvoima saa syvemmän filosofisen merkityksen. Bergsonin kautta muodostuu yhteys myös Italian futuristeihin, jotka 1910-luvun taitteessa kokoilivat joukkojaan Firenzessä. Jos huomio kiinnitetään vain tyyliin ja aiheisiin liittyviin seikkoihin, ei Thesleffillä ja futurismilla näytä olevan juurikaan yhteistä. Ajatuksellisia jatkumoita on kuitenkin helppo paikantaa. Futuristien tavoin Thesleff asettui vastustamaan mekanistista ja materialistista maailmankuvaa ja tavoitteli taiteessa täydellistä vapautta sekä yhteiskunnan että perinteen vaatimuksista. Energiat, rytmit ja synestesiat sekä ajatus taiteen kyvystä ilmaista syvempiä totuuksia yhdistää Thesleffiä myös aikakauden avantgarden suuriin nimiin, Matisseen ja Kandinskyyn. Näiden taiteilijoiden tuotannossa korostuu mielikuvituksen merkitys ja katsojan aktiivinen rooli.