Vertailevan musiikkitieteen alkuvaiheita Euroopassa

Imperialismin kehitykseen kytkeytynyt tietoisuus globaalisuudesta synnytti 1800-luvulla muun muassa kulttuurimaantieteen alan sekä vahvisti kiinnostusta maapallon eläinten ja kasvien moninaisuuteen, mikä puolestaan johti biologisen kehityksen teoriaan, darvinismiin. Samaan aikaan Euroopassa vahvistui oletus väestöryhmistä tiettyjen kantakansojen jälkeläisinä, mikä nähtiin keskeisenä oikeutuksena kansallisvaltioiden perustamiseen. Tämä johti edelleen paikallisten kansanmusiikkien tutkimukseen. Musiikintutkimuksen keskeinen uusi avaus syntyi, kun saksalainen Carl Stumpf yhdisti globaalin evolutionismin ja ihmismielen tutkimuksen ja kehitti musiikkipsykologian suuntauksen. Stumpf innosti oppilaikseen etenkin Keski-Euroopan nuoria juutalaisia, mikä synnytti Berliinissä vertailevan musiikkitieteen: tutkijat vertailivat musiikin globaaleja piirteitä samaan tapaan kuin biologi kasveja. 1900-luvun alussa katolinen pappi Wilhelm Schmidt puolestaan päätti nousta tieteellisin välinein darvinismia vastaan ja puolustamaan Raamatun luomiskertomusta. Hän loi tieteelliseksi hahmottelemansa teorian, jonka mukaan ihmisen alkukulttuuri oli laajentunut eri puolille maailmaa samaan tapaan kuin veteen putoava esine synnyttää kaikkiin suuntiin etenevän rengaslaineen. Vertailua helpottavasta teoriasta tuli keskeinen väline musiikintutkijoiden käyttöön. Tässä vertailevan musiikintutkimuksen historiaa valottavassa kirjoituksessa kohteena ovat edellä mainitun Carl Stumpfin lisäksi itävaltalainen Erich von Hornbostel sekä suomalainen Armas Otto Väisänen. Hornbostel oli teoreetikkona, tutkijana ja opettajana keskeisin globaalia vertailua hyödyntänyt ajattelija ennen etnomusikologian syntyä. Väisänen puolestaan tuotti mittavan määrän uutta tietoa tutkimalla uralilaisten kansojen musiikkiperinteitä.