Ympäristöahdistus ja rituaalit: analyysia ympäristötunteiden rituaalisesta käsittelystä

Ympäristöahdistus on kasvussa oleva ilmiö, joka on herättänyt sekä julkista keskustelua että eri alojen tutkijoiden kiinnostusta. Ympäristöahdistus voidaan laveasti määritellä erilaisiksi vaikeiksi tunteiksi, jotka liittyvät merkittävästi ympäristökriisiin. Ympäristötunteita on käsitelty kasvavassa määrin erilaisten rituaalien ja rituaalisuutta sisältävien tapahtumien, kuten performanssien, kautta. Näiden rituaalien ja tapahtumien skaala ulottuu julkisessa tilassa toteutettavista mielenosoituksista yksityisiin hengellisiin rituaaleihin. Tällaisia ympäristöahdistuksen käsittelytapoja on kuitenkin tutkittu vasta erittäin rajoitetusti. Tämä artikkeli tarkastelee ympäristöahdistuksen käsittelyä erilaisten rituaalien kautta. Lähestymistapa on monitieteellinen. Aineistona ovat eri alojen tutkimukset aihepiiristä. Aluksi esitellään ympäristöahdistuksen ilmiö ja keskustellaan eräistä keskeisistä ympäristötunteista. Tämän jälkeen kartoitetaan teoreettisesti erilaisia liittymäkohtia ympäristöahdistuksen ja rituaalitutkimuksen välillä. Koska monenlaiset ympäristötunteet liittyvät ympäristöahdistukseen, näiden erilaisten tunteiden rituaalinen käsittely on olennainen osa aihepiiriä. Etenkin ympäristösurun ja -syyllisyyden käsittely vaikuttaa olevan tärkeässä osassa ympäristöahdistuksen rituaaleissa. Artikkelissa esitellään ja analysoidaan eräiden merkittävien ympäristöahdistusrituaalien kehittäjien, etenkin Joanna Macyn ja Francis Wellerin, näkemyksiä. Esimerkkinä taideperustaisesta ympäristöahdistusrituaalista esitellään eräs Remembrance Day for Lost Species -tapahtumapäivä tutkimuksen valossa. Artikkelin lopuksi keskustellaan ympäristöahdistusrituaaleihin liittyvästä dekolonialistisesta ja posthumanistisesta kritiikistä sekä eettisistä kysymyksistä. Rituaalit piirtyvät tärkeänä ympäristöahdistuksen käsittelykeinona, mutta niiden tarkkojen vaikutusten mittaaminen on vaikeaa.