Search engine for discovering works of Art, research articles, and books related to Art and Culture
ShareThis
Javascript must be enabled to continue!

Syrjäkylän tyttö ja eletty paikka Anna-Liisa Haakanan romaanissa Ruman tytön rakkaus

View through CrossRef
Kertova fiktio antaa äänen heille, joilla sitä ei ole (Cutter‐Mackenzie, Payne & Reid 2010, 257). Sodankyläläisen Anna-Liisa Haakanan romaani Ruman tytön rakkaus (1989) käsittelee Timo K. Mukan ja Rosa Liksomin tavoin pohjoisen syrjäisyyden teemoja. Pohjoisen kirjailijat nostavat erityisesti esiin myös pohjoisen alueen eriarvoisuutta muuhun Suomeen nähden, onhan esimerkiksi todellista, aineellista köyhyyttä esiintynyt erityisesti juuri Pohjois- ja Itä-Suomessa 1950-luvulle saakka (vrt. Laitinen & Pohjola 2001, 21).  Romaanissaan Haakana nostaa korostetusti esiin syrjäseudulla elävän tytön vaikean itsenäistymisprosessin. Sitä paratiisinomaista nostalgian lähdettä, joka ihmisillä liittyy usein omaan lapsuudenkotiin (vrt. Stenroos 2003, 66), ei Haakanan teoksesta löydy. Romaanissa syrjäseudun ihmiset elävät Lapin sodan jälkeisen jälleenrakennuskauden murroksessa. Tytön perheen elämä on henkisesti ja aineellisesti köyhää. Haakanan teoksen tarina on edelleen yksi esimerkki siitä, miten syrjäseutu työntää pois erityisesti juuri tyttöjä (vrt. Käyhkö 2017, 18). Toisaalta opiskelu ja työpaikka kaukana kotoa tarjoavat nuorille myös vapautta ja nopeamman itsenäistymisen mahdollisuuden. Muuton pohjimmaisena syynä voi olla myös arvostuksen ja hyväksynnän puute (vrt. Vuontisjärvi 1998, 190–191), mikä Haakanan teoksessakin todentuu.  Haakanan romaanista on löydettävissä sekä sadun, maagisen realismin että balladin piirteitä. Muutaman kuukauden kestävä, kiihkeä, balladeille tyypillinen, kielletty suhde naimisissa olevan miehen kanssa "herättää" hänet sadunomaisesta Ruususen unestaan ja on hänelle samalla ainoa keino irtautua kodin ahdistavasta, pysähtyneestä elämästä. Miehen kautta hän ikään kuin herää havainnoimaan luontoa ensimmäisen kerran ja vapautuu entisestä, “rumasta” minästään kypsyen naiseksi, joutseneksi ruman ankanpoikasen tavoin. Teoksen lopussa lähtö syrjäkylästä mahdollistaa hänelle identiteetin sovittamisen uuteen paikkaan, josta hän toivoo löytävänsä uudenlaista topofiliaa.  
AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti
Title: Syrjäkylän tyttö ja eletty paikka Anna-Liisa Haakanan romaanissa Ruman tytön rakkaus
Description:
Kertova fiktio antaa äänen heille, joilla sitä ei ole (Cutter‐Mackenzie, Payne & Reid 2010, 257).
Sodankyläläisen Anna-Liisa Haakanan romaani Ruman tytön rakkaus (1989) käsittelee Timo K.
Mukan ja Rosa Liksomin tavoin pohjoisen syrjäisyyden teemoja.
Pohjoisen kirjailijat nostavat erityisesti esiin myös pohjoisen alueen eriarvoisuutta muuhun Suomeen nähden, onhan esimerkiksi todellista, aineellista köyhyyttä esiintynyt erityisesti juuri Pohjois- ja Itä-Suomessa 1950-luvulle saakka (vrt.
Laitinen & Pohjola 2001, 21).
  Romaanissaan Haakana nostaa korostetusti esiin syrjäseudulla elävän tytön vaikean itsenäistymisprosessin.
Sitä paratiisinomaista nostalgian lähdettä, joka ihmisillä liittyy usein omaan lapsuudenkotiin (vrt.
Stenroos 2003, 66), ei Haakanan teoksesta löydy.
Romaanissa syrjäseudun ihmiset elävät Lapin sodan jälkeisen jälleenrakennuskauden murroksessa.
Tytön perheen elämä on henkisesti ja aineellisesti köyhää.
Haakanan teoksen tarina on edelleen yksi esimerkki siitä, miten syrjäseutu työntää pois erityisesti juuri tyttöjä (vrt.
Käyhkö 2017, 18).
Toisaalta opiskelu ja työpaikka kaukana kotoa tarjoavat nuorille myös vapautta ja nopeamman itsenäistymisen mahdollisuuden.
Muuton pohjimmaisena syynä voi olla myös arvostuksen ja hyväksynnän puute (vrt.
Vuontisjärvi 1998, 190–191), mikä Haakanan teoksessakin todentuu.
  Haakanan romaanista on löydettävissä sekä sadun, maagisen realismin että balladin piirteitä.
Muutaman kuukauden kestävä, kiihkeä, balladeille tyypillinen, kielletty suhde naimisissa olevan miehen kanssa "herättää" hänet sadunomaisesta Ruususen unestaan ja on hänelle samalla ainoa keino irtautua kodin ahdistavasta, pysähtyneestä elämästä.
Miehen kautta hän ikään kuin herää havainnoimaan luontoa ensimmäisen kerran ja vapautuu entisestä, “rumasta” minästään kypsyen naiseksi, joutseneksi ruman ankanpoikasen tavoin.
Teoksen lopussa lähtö syrjäkylästä mahdollistaa hänelle identiteetin sovittamisen uuteen paikkaan, josta hän toivoo löytävänsä uudenlaista topofiliaa.
 .

Related Results

Plasma AR Alterations and Timing of Intensified Hormone Treatment for Prostate Cancer
Plasma AR Alterations and Timing of Intensified Hormone Treatment for Prostate Cancer
This randomized clinical trial explores whether hormone intensification at start of androgen deprivation therapy alters selection of androgen receptor (AR) gene alterations within ...
PEMANFAATAN BENTENG ANNA (FORT ANN) SEBAGAI SUMBER BELAJAR SEJARAH BAGI PESERTA DIDIK KELAS XI DI SMA NEGERI 3 MUKOMUKO
PEMANFAATAN BENTENG ANNA (FORT ANN) SEBAGAI SUMBER BELAJAR SEJARAH BAGI PESERTA DIDIK KELAS XI DI SMA NEGERI 3 MUKOMUKO
Permasalahan dalam penelitian ini adalah kurangnya sekolah dalam memanfaatkan situs Benteng Anna sebagai sumber belajar sejarah bagi peserta didik tingkat SMA di kabupaten Mukomuko...
Luonnon, uskon ja eron voima: Lisääntymisen luvat Pauliina Rauhalan Taivaslaulussa (2013)
Luonnon, uskon ja eron voima: Lisääntymisen luvat Pauliina Rauhalan Taivaslaulussa (2013)
Luonnon, uskon ja eron voima. Lisääntymisprosessin luvista Pauliina Rauhalan Taivaslaulussa (2013) Artikkeli tarkastelee ihmisen lisääntymisen, sukupuolieron ja valinnanmahdo...
Trauman kerronnalliset keinot Hilkka Ravilon romaanissa Mesimarjani, pulmuni, pääskyni
Trauman kerronnalliset keinot Hilkka Ravilon romaanissa Mesimarjani, pulmuni, pääskyni
Tässä artikkelissa tarkastelen traumateorian kehyksessä, miten Hilkka Ravilon romaanissa Mesimarjani, pulmuni, pääskyni (1997) kuvataan seksuaalista ja rakenteellista traumaa negaa...
”But my own story was fading”
”But my own story was fading”
Tässä artikkelissa analysoidaan romaanin ja kertomusten rakentumisen kysymyksiä rinnakkain mustaan naissubjektiuteen liittyvien ongelmanasettelujen kanssa Zadie Smithin uusimmassa ...
Taakankantajat
Taakankantajat
Artikkelissani tarkastelen kielteisten tunteiden, kuten ahdistuksen ja syyllisyyden, esityksiä ja tunne-efektejä Tapion vuonna 1956 ilmestyneessä romaanissa Aapo Heiskasen viikatet...
Nälkävuosien tunnehallinto, Z. Topeliuksen ”Septembernatten” (1867) ja K. A. Tavaststjernan Hårda tider (1891)
Nälkävuosien tunnehallinto, Z. Topeliuksen ”Septembernatten” (1867) ja K. A. Tavaststjernan Hårda tider (1891)
Kaunokirjallisuudella oli keskeinen rooli 1860-luvun nälkäkatastrofin syiden, seurausten ja kokemusten sanallistamisessa, ja kirjallisuus vaikutti suomalaisen historiankirjoituksen...

Back to Top