Aistivaikeudet, arki ja toimintakyky 90 vuotta täyttäneillä

Näkö- ja kuulovaikeudet ovat yhteydessä heikentyneeseen toimintakykyyn, mutta vanhoista vanhimmilla tätä yhteyttä ei ole juuri tutkittu. Tässä monimenetelmätutkimuksessa tarkastellaan 1) näkö- ja kuulovaikeuksien sekä molempien aistivaikeuksien yleisyyttä 90 vuotta täyttäneillä, 2) aistivaikeuksien yhteyttä liikkumiskykyyn ja itsearvioituun toimintakykyyn sekä 3) 90 vuotta täyttäneiden kokemuksia aistivaikeuksien merkityksestä arjessaan. Tutkimusaineisto koostui vuoden 2018 Tervaskannot 90+ -kyselytutkimuksen määrällisestä (N=1 878) ja laadullisesta (N=63) aineistosta. Aistivaikeuksien yhteyttä liikkumiskykyyn ja itsearvioituun toimintakykyyn analysoitiin multinomiaalisella regressioanalyysilla. Laadullinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Näkövaikeuksia raportoi 20 prosenttia, kuulovaikeuksia 15 prosenttia ja vaikeuksia molemmissa aisteissa 12 prosenttia tutkittavista. Aistivaikeuksia kokevilla oli heikompi liikkumiskyky, ja he arvioivat toimintakykynsä heikommaksi kuin he, joilla ei ollut aistivaikeuksia. Tutkittavien kokemukset aistivaikeuksista kiteytyivät hankaluuksiin yhteydenpidossa, mielekkäässä tekemisessä, päivittäisissä toiminnoissa ja liikkumisessa. Aistivaikeuksien kanssa arki kuvattiin myös sujuvaksi, esimerkiksi kompensaatiokeinojen ansiosta. Aistivaikeudet ovat yleisiä yli 90-vuotiailla ja hankaloittavat arjen toimintoja. Apuvälineillä voidaan tukea kommunikaatiota ja kotona asumista ja siten vaikuttaa elämänlaatuun erityisesti, jos molemmat aistit ovat heikentyneet.