Nurmirehun sokeripitoisuuden vaihtelu hevosten ruokintaa ajatellen

Hevosalan merkitys maataloudelle on kasvanut viime vuosina ja hevosille tarkoitettujen nurmirehujenviljelyala on lisääntynyt, kun hevosten lukumäärä on Suomessa noussut nykyiseen noin 70 000:een.Hevosen elimistö on sopeutunut käyttämään erityisesti karkearehujen energiaa ja ruokinnan tulisikinrakentua laadukkaiden nurmirehujen ympärille. Nurmirehuissa energia on pääasiassa liukoisina sokereinaja soluseinäkuituina. Ravinnostaan hevonen saa ylläpitoon ja työhön tarvitsemaansa energiaamyös tärkkelyksestä. Nurmien liukoiset sokerit koostuvat mono- ja disakkarideista sekä pidempiketjuisistavarastohiilihydraateista. Lauhkean vyöhykkeen nurmikasveissa varastosokerit ovat pääasiassafruktoosiyksiköistä koostuvia fruktaaneja. Nurmirehujen sokerit ja erityisesti fruktaanit voivat kuitenkinaiheuttaa hevosille myös terveydellisiä ongelmia, joiden syitä voidaan löytää ruokinnan ja käytönepätasapainosta sekä monista tekijöistä liittyen nurmien fysiologiaan ja kehityksen aikaisiin kasvuolosuhteisiin.Nurmirehun raaka-aineen laatu määrittelee sekä laitumena käytettävän tuoreen että varastoitavanrehun laadun. Sokereiden määrä kasvaa tehokkaan yhteyttämisen seurauksena ja noudattaapäivärytmiä, jolloin iltapäivällä sokeripitoisuus on suurempi.Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka paljon nurmirehun kehitysaste sekä eri fraktioiden(lehdet, korret ja kukinnot) osuus vaikuttaa nurmirehun kokonaissokeripitoisuuteen. Lisäksiselvitettiin nurmirehun sokeripitoisuudessa esiintyvää vuorokausivaihtelua Suomen olosuhteissa sekäkevät- ja syyssatojen sokeripitoisuuksia. Tutkimus toteutettiin peltokokeena Jokioisilla timoteinurminataseoskasvustosta. Näytteenotto suoritettiin neljänä eri ajankohtana, jotka kuvastivat eri korjuuvaiheitatai satoja. Näytteet kerättiin aamulla ja iltapäivällä ja lajiteltiin Simon ja Parkin (1981)mukaan kehitysasteittain viiteen luokkaan sekä fraktioitiin. Näytteistä analysoitiin liukoisten sokereidenmäärä.Tutkimuksen tulosten perusteella kevätsadossa korsiin kertyi merkitsevästi suurempia sokeripitoisuuksia(133 – 191 g/kg ka), kuin lehtiin (81 – 94 g/kg ka). Kun kevätsadon niittoa myöhästytettiin,kertyi 70 % sadon sisältämistä sokereista kukkivista aitokorrellisista versoista, joiden sokeripitoisuusoli suuri (191 g/kg ka). Toisessa ja kolmannessa sadossa sen sijaan aitokorsia ei esiintynyt ja etenkinviimeisessä sadossa syyskuulla lehtien sokeripitoisuus lisääntyi voimakkaasti (201 g/kg ka). Myöstoisen sadon valevarsien sokeripitoisuus oli hyvin suuri (272 g/kg ka), mutta niiden osuus rehusadossaoli alle 10 %. Monissa aiemmissa tutkimuksissa havaittua sokeripitoisuuden vuorokausivaihtelua eitämän tutkimusten tulosten perusteella havaittu. Tämä selittyy oletettavasti etenkin keväällä päivänpituudesta ja yön lyhyydestä, joka vähentää sokereiden kulutusta hengitykseen yön aikana. Hevosenvuorokauden aikana saama sokerikertymä, sen syödessä tässä tutkimuksessa käytettyjä rehuja 10 kgka, ei näillä nurmirehujen sokeripitoisuuksilla kohoa haitallisen korkeaksi. Arvio perustuu kirjallisuudessaesitettyihin tutkimuksiin, joissa hevoselle on aiheutunut kaviokuumeelle altistavia oireita, kunsille on annettu vuorokauden aikana muun ruokinnan lisänä puhdasta inuliinityyppistä fruktaania.Fruktaanien osuus nurmirehun liukoisista sokereista vaihtelee, mutta se on noin 30–40 % kaikista sokereista.Erityisesti syyssadossa fruktaanien osuus voi olla huomattavan suuri.