Ratkaisuja härkäpavun kasvinsuojeluun

Kiinnostus härkäpavun viljelyyn on kasvanut nopeasti viime vuosina. Härkäpavun viljelyala on nykyisellään n. 10 000 ha. Samanaikaisesti viljelyn yleistymisen myötä on tutkittu härkäpavun kasvintuhoojien runsautta ja hallintakeinoja MTT:ssä käynnissä olevassa MoniPalko-hankkeessa etsitään ratkaisuja palkokasvien viljelyvarmuuden parantamiseen. Härkäpavun kasvintuhoojien hallinta on oleellinen osa viljelyvarmuutta. Härkäpavun kanssa samaan aikaan taimettuvat rikkakasvit valtaavat alaa harvassa kasvustossa, joten niiden hallitsemiseksi tarvitaan keinoja ja sopivia rikkakasvien torjunta-aineita. Kemiallisen rikkakasvien torjunnan ongelmana on härkäpavun herkkyys monille tehoaineille ja kasville sopivien tehoaineiden heikko teho rikkakasveihin. Tähänastiset Off label -hyväksynnät tuovat apua härkäpavun rikkakasvien säätelyyn, vaikka rikkakasvilajiston ollessa hankala voi herbisidien teho jäädä riittämättömäksi. Suklaalaikku on härkäpavun tärkein kasvitauti. Härkäpavun tyviä vioittavat samat kasvintuhoojat kuin herneellä. Taudinaiheuttajia on useita ja ne säilyvät joko kasvinjätteessä tai siemenessä. Terveen kylvösiemenen käyttö varmistaa tasaisen kasvuston ja vähentää kasvitautiriskiä. Kasvitautien torjunnassa viljelykierto on avainasemassa. Härkäpapua suositellaan viljeltäväksi samalla lohkolla vain joka neljäs vuosi. Suomessa viljeltävien härkäpapulajikkeiden taudinkestävyys on heikko ja taudeille suotuisissa olosuhteissa suositellaan kemiallista torjuntaa. Suklaalaikun kasvustoruiskutuksiin ja kylvösiemenen peittaukseen on Suomessa hyväksytty useita fungisidivalmisteita, mutta kemiallinen torjunta vaatii vielä tarkennusta. Pahoja tuhoeläinongelmia härkäpavulla ei ole toistaiseksi ollut, mutta niiden ilmaantumiseen on kuitenkin varauduttava viljelyn vakiinnuttaessa asemaansa. Periaatteessa ongelmia voivat kuitenkin aiheuttaa samat tuhoeläimet kuin herneellä, joskin hernekääriäisen merkitys on selvästi vähäisempi. Todennäköisempiä härkäpavun vikuuttajia ovat juovahernekärsäkäs, hernekirva ja papukirva. Niiden torjuntaan härkäpavulle hyväksyttyjä torjunta-aineita ei tällä hetkellä ole. Viljelyalan laajetessa myös apilalla tuhoja aiheuttanut varsiankeroinen voi tulla ongelmaksi, jolloin viljelykierron merkitys tuhoeläintenkin kannalta kasvaa. Härkäpavun kasvintuhoojien runsaudessa voi olla paljon paikallista ja ajallista vaihtelua. Suomeen sovellettavissa olevia härkäpavun kasvintuhoojien ennustejärjestelmiä ei ole valmiina, mutta herneellä ja muilla palkokasveilla käytettyjä kasvinsuojelukeinoja voidaan pääosin hyödyntää myös härkäpavulla. Tällä hetkellä rikkakasvien ja suklaalaikun torjunta ovat tärkeimpiä härkäpapu-kasvuston kasvinsuojelutoimenpiteitä. Tuhoeläinten torjunta voi joinakin kasvukausina myös olla tarpeen, joskaan härkäpavulle hyväksyttyjä hyönteistorjunta-aineita ei tällä hetkellä ole. Kasvintuhoojien tarkkailu (tunnistus ja seuranta) ja kokemuksista oppiminen (kylvöajan, siemenmäärän, kasvinsuojelun ym. viljelyteknisten toimenpiteiden optimointi) ovat uuden kasvin viljelyn yleistyessä aina tarpeen, koska monesti kasvintuhoojaongelmat lisääntyvät viljelyn laajetessa.