Vehnän kasvinsuojelun muuttuneet haasteet

Viljelykierto, muokkauksen intensiteetti sekä sääolot vaikuttavat niin kasvitautien, tuhoeläinten kuin rikkakasvienrunsauteen. Tekijöillä on myös yhdysvaikutuksia ja ne kohdistuvat eri tavoin eri kasvintuhoojiin.Suorakylvössä muokkauksen kasvintuhoojia vähentävä vaikutus jää pois, jolloin monipuolisen viljelykierronmerkitys korostuu. Sääolot lopulta määräävät sen, mitkä kasvinsuojeluongelmat kunakin kasvukautenarealisoituvat.Kevätvehnän viljelyala oli vuosina 2006 ja 2007 noin 170 000 ha, ja siitä noin 10 % oli suorakylvettyä.Vehnän viljelyssä tapahtuneet muutokset heijastuvat kasvinsuojeluun. Muokkauksen keventyessämerkittävin kasvitautiriskiä lisäävä tekijä on maan pinnalle jäänyt olkijäte. Muuttuvat ympäristöolosuhteetvoivat tuoda esille aiemmin satunnaisemmin esiintyneitä taudinaiheuttajia, kuten kevätvehnällä yleistyneenvehnänlehtilaikun. Yksipuolisessa vehnänviljelyssä ongelmia aiheuttavat hesseninsääski, tähkäsääskija vehnäsääski. Samat lajit voivat lisääntyä suorakylvössä, koska ne hyötyvät muokkaamattomuudesta.Kasvinesteitä imevien hyönteisten runsastumiseen liittyy riski virustautien leviämiselle. Rikkakasvientorjunnassa kasvinvuorotuksen vaikutus on suurinta, kun käytettävissä on mahdollisimman suuri valikoimaerilaisia kasveja. Tällöin kasvien kilpailukyky ja mahdolliset torjuntatoimet vaihtelevat vuosittain;tiettyihin oloihin sopeutuneet rikkakasvit eivät pääse lisääntymään eikä herbisidiresistenssiä synny. Juolavehnäon sopeutunut yksipuoliseen viljanviljelyyn ja se kilpailee tehokkaasti vehnäkasvustossa.MTT:llä Jokioisilla vuosina 2001–2007 toteutetuissa suorakylvön kasvinsuojeluhankkeissa tutkittiinsuorakylvön vaikutusta kasvintuhoojiin sekä selvitettiin kasvintuhoojien hallintakeinoja. Viljelykiertokokeentulosten pohjalta suorakylvö lisää kevätvehnän lehtilaikkutautiriskiä erityisesti kasvukaudenalkuvaiheessa, jos esikasvina on vehnä. Kasvukauden sääolot sekä kasvuston kunto vaikuttavat merkittävästilehtilaikkutautien etenemiseen alkutartunnan jälkeen. Taudinaiheuttajalle suotuissa olosuhteissa lehtilaikkutautienrunsaus alkukasvukautena heijastuu loppukasvukaudella esiintyvään lehtilaikkutautienaiheuttaman vioituksen määrään. Vehnänlehtilaikkutaudinaiheuttajina Stagonospora nodorum ja Drechsleratritici repentis olivat kasvukaudella 2005 samanvertaiset ja niitä esiintyi tasaisesti kaikissa viljelykiertokokeenkoejäsenissä.Viirukaskaan (Psammotettix alienus) levittämän vehnän kääpiökasvuviroosin (Wheat dwarf virus,WDV) esiintyminen Suomessa varmistui kesällä 2004 otetuista syysvehnä- ja kaskasnäytteistä. Koskaviruksen torjunta ei ole mahdollista, ainoa tapa on estää viruksen leviäminen viirukaskaan välityksellä.Syksystä 2005 lähtien tehtyjen kelta-ansaseurantojen perusteella viirukaskaat ovat yleisiä, mutta harvalukuisia.Tärkeimmät WDV:n riskitekijät ovat lämmin syksy ja syysvehnän aikainen kylvö. Myös suorakylvöja kevytmuokkaus näyttävät lisäävän riskiä. Viirukaskaan torjuntatarpeen arviointi ja torjunnan ajankohtavaativat vielä tarkennuksia.Monivuotisissa kenttäkokeissa todettiin rikkakasvilajiston muuttuvan suorakylvettäessä. Heinämäisetrikkakasvit lisääntyivät. Siemenrikkakasveista saunakukkaa esiintyi vain suorakylvettäessä, ja pihatähtimöäkynnettäessä. Linnunkaalia oli enemmän suorakylvöruuduilla kuin kyntöruuduilla. Suorakylvettäessäsyksyisen glyfosaattikäsittelyn teho juolavehnään oli seuraavana kesänä yli 90 %. Keväällä tehtyjenglyfosaattikäsittelyjen teho oli käsittelyvuonna samaa tasoa kuin syksyllä tehty käsittely.Yksipuoliseen vehnän- ja viljanviljelyyn liittyy kasvinsuojeluriskejä. Lisäksi suorakylvöön siirtyminenja maan muokkaamisen lopettaminen muuttavat kasvitautien, tuhoeläinten ja rikkakasvien elinmahdollisuuksiaja tuhoojalajiston rakennetta. Viljelytoimien lisäksi sääoloissa tapahtuvat muutokset heijastuvattuhoeläinten ja kasvitautien runsauteen. Muutokseen vastataan riskinennakoinnilla sekä sovittamallatorjunta tarpeen mukaan.