Trauman ruumiillisuudesta psykoterapiassa

Traumatisoituneen ihmisen psykoterapiassa ruumiillisuuden huomioiminen on välttämätöntä. Psykoanalyyttinen viitekehys on saanut alkunsa trauman ja ruumiillisten oireiden ymmärtämisestä. Viime vuosikymmeninä psykoanalyyttinen teoria traumasta ja sen ruumiillisuudesta on kehittynyt paljon. Tämän katsausartikkelin tavoite on erityisesti psykoanalyyttistä kirjallisuutta tutkimalla etsiä teoreettisia perusteita sille, kuinka lähestyä traumaan liittyviä ruumiin reaktioita osana psykoterapiaprosessia. Psykoanalyyttisen teorian valossa pyritään myös arvioimaan eri tekniikoiden merkitystä trauman hoidossa. Psykoanalyyttisessa kirjallisuudessa trauma nähdään tapahtumana, jossa ihminen on jäänyt yksin itseltäänkin ylivoimaisten kokemusten armoille. Ruumiin oireiden voidaan tällöin nähdä suojaavan suorastaan henkeä uhkaavalta hädältä. Trauma irrottaa herkästi tietoisen mielen ruumiin tuntemuksista. Psykoterapiassa ruumin reaktiot tarjoavat mahdollisuuden palauttaa katkennut yhteys minuuteen ja todellisuuteen, mikä on kaiken muun psykoterapiatyöskentelyn perusta. Parhaimmillaan teoria ja eri tekniikat voivat auttaa potilaan aidossa tavoittamisessa ja näin lisätä integraatiota, pahimmillaan ne taas voivat toimia älyllisenä suojana ja johtaa eristäytymisen lisääntymiseen.