Sunrise Avenue ja aitouden kaipuu

Autenttisuus on tutkimuksessa laajasti käsitelty aihe – jopa niin, että käsite tuntuu natisevan liitoksissaan yrittäessään kattaa näitä kaikkia lähestymistapoja. Populaarimusiikin tutkimuksessa käsite on ollut laajan keskustelun kohde, ja useimmiten nähty konstruktivistisesti, diskursiivisena tai performoituna ilmiönä. Käsitteellä on viitattu erilaisiin artistiin ja musiikkiin kohdistuviin odotuksiin, jotka usein nivoutuvat vilpittömyyden ja omaperäisyyden romanttiseen ideaaliin. Tässä artikkelissa esittelen aiempaa populaarimusiikin autenttisuustutkimusta ja pyrin synteesiin jo olemassa olevasta runsaasta tutkimuksesta ja diskursiivisista jaotteluista. Lisäksi ehdotan uusia teoreettisia ryhmittelyjä ja yhteenvetoja. Teoreettisen esittelyn ohella analysoin suomalaista Sunrise Avenue -yhtyettä käsitteleviä musiikkikritiikkejä, joiden tarkastelussa hyödynnän esiteltyjä teoreettisia malleja ja diskursseja. Sunrise Avenue -yhtyeen kritiikeissä rakentuvat diskurssit resonoivat aiemman keskustelun ja uusien jäsennysten kanssa painottaen muun muassa omaperäisyyden, vastarinnan, epäkaupallisuuden ja kohderyhmän autenttisuuden ihanteita.