Termien kontekstin rakentaminen oppi- ja tietokirjallisuudessa

Kielitietoisuuden ajatus on noussut keskeiseksi valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa ja koulussa, ja olennainen osa sitä on eri tiedonaloille ominaisen kielenkäytön sekä tiedonalakohtaisten termien tunteminen. Artikkeli tarkastelee kriittisen kielitietoisuuden näkökulmasta ja kielitieteellisen diskurssianalyysin menetelmin, millä eri tavoilla erikoisalan termeille rakennetaan kontekstia peruskoulun oppikirjoissa ja tiedettä yleistajuistavissa tietokirjoissa. Tekstiin rakentuvat kontekstit jaotellaan kategorioihin sen mukaan, mitä elementtejä termin taustasta kirjoitetaan tekstissä näkyviin. Analyysi osoittaa, että oppi- ja tietokirjojen kirjoittajilla on valittavanaan monenlaisia resursseja kontekstin diskursiiviseen konstruointiin: esimerkiksi nimettyyn tai implisiittiseksi jäävään yhteisöön, henkilöön, aikaan ja paikkaan kytkeminen. Konteksti voi myös jäädä tekstissä näkymättömäksi. Termien kontekstin rakentaminen tekee näkyväksi eri tiedonalojen sosiaalista todellisuutta ja luo siten pääsyä tiedonalojen tiedonmuodostusprosesseihin. Kontekstointiin käytetyt strategiat soveltuvat kielitietoisiksi käytänteiksi paitsi koulumaailmassa myös laajemmin tieteen vuorovaikuttaessa muun yhteiskunnan kanssa.