Laajentava maitotila – kestävillä eläimillä tuotanto käyntiin

Yhteistyöllä kilpailukykyä maidontuotantoon –hankkeen osana tehtiin teemahaastatteluja 13 investointeja suunnittelevalla tai jo toteuttavalla maitotilalla Keski-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla. Teemahaastattelujen tulosten analysoinnissa tilat ryhmiteltiin sen mukaan, mitä tekijöitä he pitivät tärkeinä eläinmäärän lisäämisen, pellonkäytön ja rakentamisprosessien kannalta. Haastattelututkimuksen tilat olivat toteuttaneet ensimmäisen investointinsa keskimäärin 6,9 vuoden kuluttua sukupolvenvaihdoksestaan. Useita investointeja tehneillä tiloilla oli vuosituhannen vaihteessa kulunut aikaa 9,25 vuotta ensimmäisen investointinsa toteutumiseen, kun taas tuotannon vakiinnuttamisvaiheessa olevat tilat olivat käyttäneet siihen 2010 luvun vaihteessa 4,8 vuotta. Investointia suunnittelevan maitotilan tulisi aloittaa suunnittelu eläinmäärän lisäämiseksi noin kolme vuotta ennen investointia. Usein investoinnin laukaisevana tekijänä on lisääntynyt peltoala, joka mahdollistaa tuotannon laajentamisen. Eläinten hankintaan on useita vaihtoehtoja: tuotetaan itse tai ostetaan eläimiä vasikoina, siemennettyinä hiehoina tai jo lypsävinä lehminä. Kaikki vaihtoehdot ovat käyttökelpoisia, mutta toimenpiteet on suunniteltava huolellisesti. Usein sopivin vaihtoehto on yhdistelmä edellä mainituista. Huomioitavaa oli, että haastatellut maidontuottajat eivät olleet kovin tarkasti suunnitelleet eläinmäärän lisäystä. Navetan uskottiin ja toivottiin olevan mahdollisimman täynnä nopeasti. Hankkeessa toteutetun laskentamallin avulla todennettiin, että ilman toimenpiteitä uusi navetta ei täyty. Tiineytystapana voidaan käyttää tavallista siemennystä, tilasonnia, alkiota, seksattua siementä, seksattua alkiota tai liharotuista sonnia. Tutkimuksen mukaan investoineet tilat olivat sitä mieltä, että omasta kasvatuksesta sai parempaa eläinainesta. Näin eläimet tottuivat hoitajiin, paikkoihin ja olosuhteisiin vasikasta asti. Koko karjan ostamisessa oli se hyvä puoli, että samalla saatiin eri-ikäistä eläinainesta. Peltoviljelyn toteutuksen ja sen töiden organisoinnin näkökulmasta haastattelututkimuksen tilaryhmäjakoa tärkeämmäksi tekijäksi nousi investoivien maitotilojen sijainti keskittyvän tai harvenevan maataloustuotannon alueilla. Haastattelussa mukana olleilla tiloilla oli keskimäärin 1,53 ha peltoa lypsylehmää kohti. Ensimmäistä investointiaan toteuttavat tilat olivat varautuneet kasvavan eläinmäärän rehuntuotantoon hankkimalla hallintaansa peltoa keskimäärin 3,63 ha lehmää kohti. Kaikilla haastattelututkimuksen tiloilla nähtiin peltojen hallintaan ja hankintaan liittyvät asiat yhtenä maitotilan kehittämisen perustekijänä. Lisäksi kaikki haastattelussa mukana olleet tilat pitivät peltoviljelyn tärkeimpänä tavoitteena perusrehujen tasaista, omien asettamiensa tavoitteiden mukaista laatua, johon pyritään pitämällä avaintyöprosessit omana suoritteena.