Komin kansan ensimmäinen runoilija

Lukijalle I. A. Kuratov (1839 – 1875), suomalais-ugrilaista sukukieltämme puhuvien komien eli syrjäänien suuri runoilija, toimi opettajana ja keisarillisen sotilashallinnon virkamiehenä, ei eläessään saavuttanut kuuluisuutta runoilijana eikä ennen kuolemaansa edes saanut runoistaan julki kuin muutaman kappaleen. Itse asiassa hänen koko säilynyt tuotantonsa – runoja, runoelmia, venäläisen, eurooppalaisen ja itämaisen runouden käännöksiä ym. – oli välillä vaarassa joutua kadoksiin jo ennen tunnetuksi tuloaan. Myös Kuratovin elämäntarina täyttää traagisen runoilijakohtalon mitat: hänen monenlaisten vastoinkäymisten ja sisäisten etsintöjen täyttämä elämänsä katkesi varhain keuhkotautiin. Komin kieli oli noihin aikoihin kirjakieltä vailla, jokseenkin viljelemätön, ja sitä selvempää runoilijalahjakkuutta Kuratov osoittikin ryhtyessään uskaliaasti taivuttamaan sitä eurooppalaisen runouden mittoihin. Uhkayritys onnistui: Kuratovin teknisesti loistokas lyriikka laski pohjan komien kansalliselle taiderunoudelle. 1920-luvulta lähtien, jolloin Kuratovin runous Kominmaalla tuli tunnetuksi, häntä on kunnioitettu kansallisrunoilijana, komien Aleksis Kivenä – Kiveä hänessä muistuttaakin murheellisten elämänvaiheiden ohella hänen usein tummasävyisen runoutensa vilpitön tunteikkuus. Kunnioittaakseen komien suurta runoilijaa, lahjakkuutta, joka osoitti, millainen elinvoima voi piillä myös "pienessä" kielessä ja kulttuurissa, Helsingin yliopiston suomalais-ugrilainen laitos järjesti 30. marraskuuta 1989, Kuratovin syntymän 150:ntenä juhlavuonna ja 114 vuoden ja yhden päivän kuluttua hänen kuolinyöstään, pienen mutta tiiviin ja lämmintunnelmaisen Kuratov-symposiumin, jossa Tallinnassa toimiva komilainen tutkija Adolf Turkin kertoi Turkinin elämänvaiheista ja toiminnasta, Raija Bartens käsitteli esitelmässään Kuratovin Jumalakuvaa ja Paula Kokkonen adjektiiveja Kuratovin kielessä. Nämä esitelmät sekä joukko tilaisuudessa esitettyjä Kuratovin runojen suomennoksia julkaistaan nyt kirjan muodossa. Runosuomennokset ovat uusia, tätä tilaisuutta varten syntyneitä – aiemminhan Kuratovin runoutta on meillä laajimmin tehnyt tutuksi Raija Bartens vuonna 1984 ilmestyneessä komilaisen lyriikan antologiassaan Käenkukuntayöt, jossa myös Kuratovin koko elämä ja tuotanto tiiviisti esitellään. Suomennosten rinnalla julkaistut alkuperäistekstit on otettu Syktyvkarissa 1979, runoilijan syntymän 140-vuotisjuhlaksi ilmestyneestä, E. S. Guljaevin ja A. N. Fedorovan toimittamasta kokoelmasta Menam muza ("Runottareni"), jossa ne ovat nykyisen komin kirjakielen ja kirjoitustavan mukaisessa asussa. Helsingissä, helmikuussa 1990 Johanna Laakso