Kohti merkityksellisyyskasvatusta: Elämän merkityksellisyyden tukeminen lasten ja nuorten kasvatuksessa

Monien kasvatusajattelijoiden mukaan yhteiskunnallisen kasvatuksen tulisi vahvemmin tukea lapsia ja nuoria merkityksellisen elämän rakentamisessa. Tässä artikkelissa esittelemme merkityksellisyyskasvatuksen käsitteen ja tuomme viimeaikaisen psykologisen ja filosofisen merkityksellisyystutkimuksen näkökulmia osaksi aiheesta käytävää suomalaista kasvatuskeskustelua. Psykologiassa koetun eli subjektiivisen merkityksellisyyden on katsottu muodostuvan arvoisuudesta tai merkittävyydestä, päämäärästä ja koherenssista. Monet filosofit määrittelevät merkityksellisyyden yksilön elämää koskevaksi arvoksi, joka eroaa onnellisuudesta ja moraalisuudesta ja joka syntyy objektiivisesti arvokkaiden (tosien, hyvien, kauniiden) asioiden aktiivisesta tavoittelusta. Artikkelissa esittelemme merkityksellisyyskasvatuksen mallin, jota kutsumme käytännölliseksi hybridismiksi. Sen pohjalta lapsia ja nuoria tulisi ohjata ja varustaa rakentamaan elämää, jonka he itse kokisivat merkityksellisenä (subjektiivisuus) ja joka nähtäisiin merkityksellisenä myös yhteiskunnassa laajemmin (intersubjektiivinen objektiivisuus). Käytännössä merkityksellisyyskasvatuksessa voitaisiin esimerkiksi synnyttää taide- ja luontokokemuksia sekä edistää osallisuutta ja kuulumista (arvoisuus tai merkittävyys), tukea omien arvojen mukaisten ja ulospäin suuntautuneiden elämänpäämäärien tavoittelua (päämäärä) sekä vahvistaa johdonmukaista maailmankuvaa ja minäkuvaa (koherenssi). Merkityksellisyyden tukemiselle on käytännöllisiä ja periaatteellisia syitä. Koettu merkityksellisyys on keskeistä hyvinvoinnille, ja merkityksellisyyden huomiointi tukisi kasvatuksen oikeutusta ja tavoitteita.