Väki Voimakas 2

"Tämä tutkimus on laadittu opetusministeriön asettaman työväenperinnetyöryhmä III:n toimeksiannosta. Aloittaessaan työnsä lokakuussa 1985 työryhmä katsoi, että sen tehtäväksi annettujen toimenpide-ehdotusten laatimisen perustaksi tarvittiin selvitystä suomalaiseen työväenkulttuuriin kohdistuneesta tutkimuksesta. Työ aloitettiin tammikuussa 1986."[...]"Suomalainen työväenkulttuurin ja -perinteen tutkimus on kahden viimeisen vuosikymmenen aikana saanut osakseen kasvavaa mielenkiintoa. Yhtenä osoituksena tästä voidaan pitää alueen akateemisen tutkimuksen lisääntymistä. Tämä näkyy parhaiten kansatieteessä, jossa työväenkulttuurin ja kaupunkikulttuurin tutkimus ovat kehittyneet rinta rinnan. Suomessa työväentutkimuksen alkuun päästiin 1950-luvun lopussa ja teollisuustyöväestön tutkimukseen 1960-luvun alussa (Räsänen 1986). Samoihin aikoihin käynnistyi työväenperinteeseen kohdistuva tallennustoiminta. Kaikenlaisen perinteen arvostaminen ja elvyttäminen, joka alkoi 1960-luvun lopulla, laajeni käsittämään myös suomalaisen työväenkulttuurin tutkimuksen kymmenisen vuotta myöhemmin. Tämä ei ollut, kuten Matti Räsänen on todennut, suinkaan vain Suomeen rajoittunut ilmiö (1987)."[...]"Työväenliikkeessä virinnyt kiinnostus työväenkulttuuriin ja -perinteeseen on myös heijastunut valtiovallan toimenpiteisiin. Vuonna 1980 eduskunta osoitti ensi kerran määrärahan kansatieteellisiä työväenkulttuurin kokoelmia ja kenttätöitä varten. Vuodesta 1981 alkaen hallituksen tulo- ja menoarvioesitykseen on sisältynyt määräraha työväenperinteen tallentamiseen ja tutkimiseen. Vuonna 1980 asetti opetusministeriö myös ensimmäisen työväenperinnetyöryhmän "selvittämään työväenperinteen tallentamisen ja tutkimisen kokonaistilannetta museolaitoksessa, yliopistoissa ja korkeakouluissa sekä muissa sellaisissa yhteisöissä, joiden tehtäväalueeseen työväenperinteen tallentaminen liittyy..." (Työväenperinnetyöryhmän mietintö 1981). Työryhmä suoritti asiaa koskevan yleiskartoituksen ja esitti sen pohjalta opetusministeriölle joukon toimenpide-ehdotuksia. Niiden toteuttamista valmistelemaan ministeriö asetti vuoden 1982 lopulla toisen työväenperinnetyöryhmän. Se hahmotti tehtäväalueensa konkreettisia toimenpiteitä vaativina hankkeina ja kokosi niistä 14 kohtaa käsittävän työohjelman. Suhteessa tutkimus- ja julkaisutoimintaan tämän todettiin merkitsevän niiltä "tähän asti puuttuneiden perusedellytysten varmistamista" (Työväenperinnetyöryhmä... 1984, 31)."[...]"Työväenperinnetyöryhmä II:n esityksestä opetusministeriö asetti elokuussa 1985 kolmannen työryhmän, jonka tehtäväksi rajattiin tutkimus- ja julkaisutoiminta siten, että oli "kiinnitettävä erityistä huomiota tutkimuksen mahdollisuuksiin lujittaa perinteen välittymisen edellytyksiä" . Työväenperinnetyöryhmä III:n tehtäväksi tuli ensinnäkin selvittää eri tahoilla tehtävän tutkimuksen edellytykset "sekä tässä yhteydessä ne keinot, joilla voidaan edistää muidenkin kuin alan ammattilaisten harjoittamaa tutkimustyötä" . Toiseksi työryhmän tuli arvioida alueen tutkimuspoliittisen koordinoinnin tarvetta. Kolmas tehtävä oli työväenperinteeseen kohdistuvan julkaisutoiminnan edellytysten ja sen varmistamiseen liittyvien keinojen selvittäminen. Työväenperinnetyöryhmä III päätyi toimeksiantonsa pohjalta siihen, että kaikilla sille osoitetuilla tehtävillä oli sama lähtökohta eli suomalaisen työväenperinteen tutkimukseen liittyvä yhteiskunnallinen työnjako. Kun työryhmä kuitenkin katsoi, että työväenperinteen tutkimus on Suomessa ollut vähäistä, se antoi tämän raportin tekijöiden tehtäväksi selvittää työväenkulttuuriin kohdistuneen tutkimuksen kehitysvaiheita ja nykytilaa. Työ aloitettiin tammikuussa 1986 opetusministeriön rahoittamana. Nyt valmistuneen raportin lähtökohtana on siis työväenperinnetyöryhmä III:n selvitystyölle osoittama tehtävä, hahmottaa työväenkulttuuriin kohdistuneeseen tutkimukseen liittyvää yhteiskunnallista työnjakoa. Tätä tavoitetta olemme lähestyneet ottamalla lähtökohdaksi suomalaisen työväenkulttuurin historiallisesti muuttuvana ja kokonaisyhteiskunnallisena ilmiönä. [...]"