Ongelmaeläimyyden monet ja muuttuvat määrittelyt

Suomeen 1900-luvun puolivälin paikkeilla levinnyt supikoira (Nyctereutes procyonoides) on herättänyt monenlaista huolta ja keskustelua yhteiskunnan eri tasoilla ja ryhmittymissä. Supikoirakannan vähentämiselle löytyy vähän vastustajia, mutta osalle tämä keskikokoinen nisäkäs näyttää olevan niin iso ongelma, että supikoirapuhe saa paikoin raivokkaita sävyjä. Tarkastelen tässä tutkimuksessa keskustelun ongelmaeläinkäsityksiä kehysanalyysillä. Käytän uusstrukturalistiseen kehikkoon sijoittuvassa tarkastelussa sanomalehtien supikoirakirjoituksia aikaväliltä 1970–2020, jolle sijoittuu myös rakennemuutosten ja ympäristöheräämisen kaltaisia suomalaista yhteiskuntaa ja sen ympäristösuhdetta uudelleen muotoilleita yhteiskunnallisia muutoksia. Mullistukset ovat saattaneet vaikuttaa myös siihen, millaisia ongelmia näemme villieläimistössä. Tutkinkin ongelmaeläimen merkitysten lisäksi myös niiden muutoksia kysyen aineistolta, millaisissa kehyksissä ongelmaeläimyyttä käsitellään ja miten kehystämisen tavat ovat muuttuneet ajan saatossa. Olen löytänyt tämän tarkastelun tuloksena sanomalehdistä kolme kehystä: luonnon hyväksikäyttö, luonnonsuojelu ja terveysturvallisuus. Havaitsin lisäksi luonnon hyväksikäytön kehyksen olleen hallitseva ongelmaeläimyyden määrittelytapa vuosituhannen vaihteeseen asti. 2010-luvulla kehys kuitenkin menettää valta-asemansa luonnonsuojelun kehykselle. Tutkimus vahvistaa erityisesti ymmärrystä siitä, millaisten erotteluiden ja merkitysulottuvuuksien varaan villieläinten yhteiskunnallista asemaa ja kohtelua määrittävät kulttuuriset hierarkiat rakentuvat.