SOSIAALISEN SOMATIIKAN UTOPIA: Ruumiin orientaatio tilassa

Somatiikka kehittää kykyä tunnistaa totunnaisia liikkumisen tapoja, ja mahdollisuutta murtautua kohti uusia liikemuotoja. Aistiva tutkimus mahdollistaa uudenlaisia yhteyksiä kehon käyttöön sosiaalisen tilan tutkimuksessa.Kutsun ruumiinsosiologian teoriasta ammennettuja harjoituksia sosiaaliseksi somatiikaksi seuraten tutkija Jill Greeniä (2015). Sosiaalisen somatiikan keskeinen kohde on yhteiskunnan säätämät ruumiilliset sijoittumiset tilaan ja somaattisia harjoitusmuodot, jotka kasvattavat kehon sosiaaliseen tiedostamiseen. Kehon pienistä eleistä ja kokemuksesta nouseva muutos voidaan nähdä sosiaalisen tai poliittisen muutoksen mahdollistajana (Manning 2016; Kortelainen 2020). Tarkastelen artikkelissani tätä kehotietoisuudesta nousevaa, ja jokaisen meidän kehoon kytkeytyvää mahdollisuutta sosiaaliselle muutokselle. Sosiaalisen muutoksen kohteena kulttuurisesti luodut kehon kuvat vaikuttavat merkittävästi ihmisten jokapäiväiseen elämään yhteiskunnassa. Sara Ahmedin queer fenomenologian tapaan tarkastelen, kuinka kehon tilallisuus ja kehon suhde objekteihin ja esineisiin vaikuttaa korporeaalisella tasolla siihen, mitä keholta odotetaan.