Väkivaltaiseen ekstremismiin radikalisoituminen

Tämä tutkielma käsittelee väkivaltaista ekstremismiä ja radikalisoitumista sosiaalityön näkökulmasta. Tutkielma on narratiivinen kirjallisuuskatsaus. Aineisto koostuu yhdestätoista kansainvälisestä tutkimusartikkelista, joista on tehty sisällönanalyysi. Teoreettinen viitekehys on muodostettu väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen käsitteistä, ja niihin liittyvästä tutkimuksesta. Tutkielmassa vastataan tutkimuskysymykseen:”Mitä uusin tutkimus on saanut selville radikalisoitumiseen vaikuttavista osatekijöistä?” Aineiston analyysissa käytettiin kolmea aiempaan tutkimukseen perustuvaa luokkaa, jotka olivat sysäävät, vetävät ja henkilökohtaiset osatekijät. Henkilökohtaisiin tekijöihin lukeutuvat persoonallisuudenpiirteet, perheolot, henkilökohtaiset ongelmat ja mielenterveysongelmat. Vetäviä tekijöitä ovat ryhmittymät, media ja propaganda. Sysäävät tekijät ovat yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten esimerkiksi globalisaatio tai koettu syrjintä.Henkilökohtaisina osatekijöinä analyysissa nousivat esiin erityisesti perheongelmat, yksinäisyys ja antisosiaaliset persoonallisuuudenpiirteet. Perheongelmilla oli selkein yhteys kognitiiviseen radikalisoitumiseen. Tutkimustulokset olivat osittain ristiriitaisia persoonallisuudenpiirteiden ja radikalisoitumisen suhteen. Masennuksen ja radikalisoitumisen yhteydet saivat myös tutkielman analyyissa ristiriitaisia tuloksia. Vetävinä osatekijöinä merkittävimpänä tuloksena huomattiin tiettyjen persoonallisuudenpiirteiden ja henkilökohtaisten vastoinkäymisten yhteys väkivallan hyväksymiseen, mikäli väkivallan hyväksyminen oli ryhmän normien mukaista. Ekstremistinen propaganda tai internetistä haettu ekstremistinen materiaali ei ollut yhteydessä kognitiiviseen radikalisoitumiseen. Sysäävistä tekijöistä merkittävin tutkimuksen kohde oli globalisaatio ja sen aiheuttamat sosioekonomiset muutokset. Globalisaatio ei itsessään aiheuta radikalisoitumista, mutta sen mukanaan tuoma epävarmuus ja koettu uhka voi altistaa ekstremistiselle ajatusmaailmalle. Erityisesti huono elämään kiinnittyminen, joka tarkoittaa irrallisuutta sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta ympäristöstä, oli yhteydessä ekstremististen asenteiden hyväksymiseen. Realistiset ja symboliset uhat, ja epäluottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin olivat merkittävässä yhteydessä poliittiseen väkivaltaan. Nämä tulokset syventävät ymmärrystä radikalisoitumisesta ja ekstremismistä, mikä auttaa ilmiön tunnistamisessa ja ennaltaehkäisyssä.