Taakankantajat

Artikkelissani tarkastelen kielteisten tunteiden, kuten ahdistuksen ja syyllisyyden, esityksiä ja tunne-efektejä Tapion vuonna 1956 ilmestyneessä romaanissa Aapo Heiskasen viikatetanssi. Osoitan, kuinka ironialle tyypillinen rakenteellinen ja temaattinen kaksikasvoisuus kytkeytyy romaanissa sekä kotimaisen kansankuvauksen tradition että eksistentialistis-filosofisen kirjallisuuden tunnekuvaston muunteluun ja parodiointiin. Kuvatessaan rintamalta palaavan sotamiehen mielen järkkymistä romaani kommentoi erityisesti 1940-luvulla ilmestyneitä kotiinpaluukertomuksia sekä sota-ajan tunneyhteisössä vallinnutta isänmaallisen uhrautuvuuden eetosta. Katoavan idyllin kuvauksissa korostuu päähenkilön ahdistus ja vieraantuminen omasta kansallisesta alkuperästään sekä syyllisyys, jota vanhoista arvoista ja ihanteista luopuminen aiheuttaa. Romaani rakentaa lukijalle vaihtoehtoisia yleisöpositioita, jotka perustuvat erilaisten kulttuurishistoriallisten tunneyhteisöjen olemassaoloon ja vastaanoton malleihin. Teoksen tunnevaikutukset liikkuvat eettisestä vieraantumisesta päähenkilön kärsimyksen tunnistamiseen ja esteettiseen etäännyttämiseen sen mukaisesti, millaiseen vastaanottaja-asemaan lukija ironisen kerronnan kutsumana kulloinkin asettuu.