Limittäiskielisyys osana kuvataiteen prosesseja

Tässä artikkelissa käsittelen kahdeksan Berliinissä asuneen suomalaislähtöisen kuvataiteilijan käsityksiä kielten merkityksestä identiteettiinsä ja taiteeseensa. Vastaan kolmeen tutkimuskysymykseen; ensinnäkin siihen, miten eri kielten käyttö on vaikuttanut taiteilijoiden identiteettiin, toisekseen siihen, miten he käyttävät kieliä visuaalisessa taiteessaan ja lopuksi siihen, mikä rooli kielellä, monikielisyydellä/limittäiskieleilyllä on heidän taiteessaan. Kesällä 2019 ja talvella 2021 kerätty aineisto koostuu kuvataiteilijoiden haastatteluista, ottamistani valokuvista taiteilijoiden työhuoneilta ja heidän töistään sekä heidän julkaisemistaan kirjoista ja nettisivuista. Tässä artikkelissa runsaasta aineistosta on hyödynnetty ensisijaisesti haastatteluja, mutta myös taiteilijoiden teoksia ja ottamiani valokuvia. Menetelmänä hyödynnän soveltavassa kielentutkimuksessa viime aikoina korosteisesti esillä ollutta limittäiskielisyyden käsitettä, jonka piirissä kieliä ei nähdä toisistaan erillisinä, vaan niitä tarkastellaan käyttäjä- ja tilannelähtöisesti. Tavoitteenani on siis tarkastella kuvataiteilijaa ja visuaalista taidetta tieteidenvälisesti soveltavan kielentutkimuksen ja taiteentutkimuksen rajapinnalla.