Search engine for discovering works of Art, research articles, and books related to Art and Culture
ShareThis
Javascript must be enabled to continue!

Emolehmille rehua joka toinen päivä?

View through CrossRef
Emolehmien ruokinta joka toinen päivä, eläinten hyvinvoinnista tinkimättä, voi tuoda emolehmätilalle kustannussäästöä. Tämä tutkimus selvitti, voidaanko täysikasvuiset emolehmät ruokkia joka toinen päivä tuotannon heikentymättä, kun ne saavat kahden päivän rehuannoksen kerta-annoksena. Tutkimus toimi esiselvityksenä hankkeessa ‘Laatulihaa tehokkaalla emolehmätuotannolla’ tehdylle kokeelle, jossa eläimet ruokittiin joka kolmas päivä.Kokeeseen otettiin 32 täysikasvuista hereford (hf)-emoa. Talven emot olivat kylmäpihaton neljässä karsinassa, jossa niillä oli mahdollisuus syödä samanaikaisesti. Emojen rehuna oli heinä. Eläimet ruokittiin lypsylehmien energiasuositusten mukaan. Rehuannosta nostettiin 60 pv ennen poikimista ja poikimisen jälkeen vastaamaan 10 kilon maitotuotosta. Emot ruokittiin joka päivä (K1) tai joka toinen päivä (K2). K2-emot saivat kahden päivän rehuannoksen kerta-annoksena. Rehun sulavuus määritettiin emoilla kokeen aikana kahdesti. Ennen vieroitusta vasikat eivät saaneet väkirehua laitumella. Emot ja vasikat punnittiin ja emot kuntoluokitettiin säännöllisesti. Poikimiset valvottiin ja arvosteltiin. Emot vasikoineen ja astutussonni laidunsivat yhtenä ryhmänä koko kesän. Laidunpinta-ala oli alkukesällä 0,58 ja loppukesällä 0,71 ha/emo-vasikkapari.Ajanjakso kokeen alusta poikimiseen kesti keskimäärin 151, poikimisesta laitumelle 58 ja laidunkausi 113 päivää. Yksi K1-emo poistettiin kokeesta vasikan kuoleman johdosta, muiden emojen ja vasikoiden terveys oli hyvä. Heinän D-arvo oli 61,1 % ja se sisälsi raakavalkuaista 106, ND-kuitua 694 ja OIV:sta 79 g/kg KA. K2-emot söivät heinää niukasti K1-emoja enemmän. Heinän orgaanisen aineen, raakavalkuaisen ja ND-kuidun sulavuus oli hieman huonompi K2-emoilla toisella keruujaksolla. Ruokinnan vaikutus eläinten elopainoon, kuntoon tai niissä tapahtuneisiin muutoksiin oli yhdenmukainen molemmilla käsittelyillä. Emojen hyvä kunto kokeen alussa ja lypsylehmien ruokintasuositusten mukainen ruokinta lienevät vaikuttaneet siihen, että käsittelyiden välille ei muodostunut eroja. Poikimiskausi oli 8.3.-23.4.2003. Poikimiset olivat helppoja lukuun ottamatta yhtä K2-emoa, jonka vasikka oli takaperin. Emän ruokinta ei vaikuttanut vasikan kehitykseen. Ennen laidunkautta vasikoiden kasvu oli keskimäärin 1063 g/pv. Kaikki laidunkauden aloittaneet 31 emoa tiinehtyivät keskimäärin 77 pv poikimisesta.K2-emot tottuivat nopeasti ruokintakäytäntöön. Laitumen mitoitus oli riittävä koko kesän ajan. Hyväkuntoiset, täysikasvuiset emolehmät voidaan ruokkia joka toinen päivä, kun ne silloin saavat kahden päivän rehuannoksen kerta-annoksena. Puhdasta vettä tulee olla tarjolla ja eläimillä mahdollisuus syödä yhtä aikaa ruokintapöydässä. Hyvästä hoidosta ja tarkkailusta tulee huolehtia päivittäin. Rehujen rehuarvo tulee tietää suunniteltaessa sisäruokintakauden ruokintastrategiaa. Tässä kokeessa mitatut muuttujat selittävät kuitenkin vain osittain ruokintakertojen harventamisesta aiheutuvia muutoksia eläimessä.
Title: Emolehmille rehua joka toinen päivä?
Description:
Emolehmien ruokinta joka toinen päivä, eläinten hyvinvoinnista tinkimättä, voi tuoda emolehmätilalle kustannussäästöä.
Tämä tutkimus selvitti, voidaanko täysikasvuiset emolehmät ruokkia joka toinen päivä tuotannon heikentymättä, kun ne saavat kahden päivän rehuannoksen kerta-annoksena.
Tutkimus toimi esiselvityksenä hankkeessa ‘Laatulihaa tehokkaalla emolehmätuotannolla’ tehdylle kokeelle, jossa eläimet ruokittiin joka kolmas päivä.
Kokeeseen otettiin 32 täysikasvuista hereford (hf)-emoa.
Talven emot olivat kylmäpihaton neljässä karsinassa, jossa niillä oli mahdollisuus syödä samanaikaisesti.
Emojen rehuna oli heinä.
Eläimet ruokittiin lypsylehmien energiasuositusten mukaan.
Rehuannosta nostettiin 60 pv ennen poikimista ja poikimisen jälkeen vastaamaan 10 kilon maitotuotosta.
Emot ruokittiin joka päivä (K1) tai joka toinen päivä (K2).
K2-emot saivat kahden päivän rehuannoksen kerta-annoksena.
Rehun sulavuus määritettiin emoilla kokeen aikana kahdesti.
Ennen vieroitusta vasikat eivät saaneet väkirehua laitumella.
Emot ja vasikat punnittiin ja emot kuntoluokitettiin säännöllisesti.
Poikimiset valvottiin ja arvosteltiin.
Emot vasikoineen ja astutussonni laidunsivat yhtenä ryhmänä koko kesän.
Laidunpinta-ala oli alkukesällä 0,58 ja loppukesällä 0,71 ha/emo-vasikkapari.
Ajanjakso kokeen alusta poikimiseen kesti keskimäärin 151, poikimisesta laitumelle 58 ja laidunkausi 113 päivää.
Yksi K1-emo poistettiin kokeesta vasikan kuoleman johdosta, muiden emojen ja vasikoiden terveys oli hyvä.
Heinän D-arvo oli 61,1 % ja se sisälsi raakavalkuaista 106, ND-kuitua 694 ja OIV:sta 79 g/kg KA.
K2-emot söivät heinää niukasti K1-emoja enemmän.
Heinän orgaanisen aineen, raakavalkuaisen ja ND-kuidun sulavuus oli hieman huonompi K2-emoilla toisella keruujaksolla.
Ruokinnan vaikutus eläinten elopainoon, kuntoon tai niissä tapahtuneisiin muutoksiin oli yhdenmukainen molemmilla käsittelyillä.
Emojen hyvä kunto kokeen alussa ja lypsylehmien ruokintasuositusten mukainen ruokinta lienevät vaikuttaneet siihen, että käsittelyiden välille ei muodostunut eroja.
Poikimiskausi oli 8.
3.
-23.
4.
2003.
Poikimiset olivat helppoja lukuun ottamatta yhtä K2-emoa, jonka vasikka oli takaperin.
Emän ruokinta ei vaikuttanut vasikan kehitykseen.
Ennen laidunkautta vasikoiden kasvu oli keskimäärin 1063 g/pv.
Kaikki laidunkauden aloittaneet 31 emoa tiinehtyivät keskimäärin 77 pv poikimisesta.
K2-emot tottuivat nopeasti ruokintakäytäntöön.
Laitumen mitoitus oli riittävä koko kesän ajan.
Hyväkuntoiset, täysikasvuiset emolehmät voidaan ruokkia joka toinen päivä, kun ne silloin saavat kahden päivän rehuannoksen kerta-annoksena.
Puhdasta vettä tulee olla tarjolla ja eläimillä mahdollisuus syödä yhtä aikaa ruokintapöydässä.
Hyvästä hoidosta ja tarkkailusta tulee huolehtia päivittäin.
Rehujen rehuarvo tulee tietää suunniteltaessa sisäruokintakauden ruokintastrategiaa.
Tässä kokeessa mitatut muuttujat selittävät kuitenkin vain osittain ruokintakertojen harventamisesta aiheutuvia muutoksia eläimessä.

Related Results

PROJISOINTIJÄRJESTELMÄ JA MENETELMÄ VALON SUODATTAMISEKSI SIINÄ
PROJISOINTIJÄRJESTELMÄ JA MENETELMÄ VALON SUODATTAMISEKSI SIINÄ
Järjestelmä ja menetelmä projisoi valoa seuraavien avulla: ensimmäinen valonlähde, joka on tarkoitettu lähettämään ensimmäisen silmän valoa, jolloin ensimmäisen silmän valo sisältä...
Suunvuoro
Suunvuoro
Aika on yhtä aikaa jokapäiväinen ja abstrakti kokemuksen ja kuvauksen kohde. Kaikki kokemuksemme kiinnittyvät väistämättä ajallisuuteen – alkamiseen, muutokseen, kehittymiseen, lop...
Mitä komin väyläsijoilla ilmaistaan?
Mitä komin väyläsijoilla ilmaistaan?
Tämä tutkimus käsittelee komin kirjakielen väyläsijojen semantiikkaa. Komi on hyvin poikkeuksellinen maailman kielten joukossa, sillä sen paikallissijasysteemissä esiintyy tyypilli...
Relatiivilauseet arkikeskustelussa
Relatiivilauseet arkikeskustelussa
Artikkeli tarkastelee laajaan keskustelukorpukseen pohjautuen sitä, millaisiin päälauseisiin relatiivilauseet liittyvät ja millaisia eri relatiivisanoilla alkavien relatiivilauseid...
Muurahaishapon neutraloinnin vaikutus tuoreen ja esikuivatun säilörehun laatuun
Muurahaishapon neutraloinnin vaikutus tuoreen ja esikuivatun säilörehun laatuun
Säilörehun hyvä laatu on tärkeää korkealuokkaisen maidon tuottamiseksi. Säilönnässä onnistuminen on oleellista myös taloudelliselta kannalta, sillä huonossa säilörehussa hukataan n...
Ruokintakertojen vaikutus maidontuotantoon seosrehuruokinnalla
Ruokintakertojen vaikutus maidontuotantoon seosrehuruokinnalla
Ruokintatyöpanoksen vähentämiseksi jaetaan seosrehutiloilla rehu usein vain kerran päivässä. Onko seoksen jakokerroilla vaikutusta syöntiin ja maitotuotoksiin ei paljoa ole selvite...
Säilöntäaineen ja kuiva-ainepitoisuuden vaikutus säilöheinän laatuun
Säilöntäaineen ja kuiva-ainepitoisuuden vaikutus säilöheinän laatuun
Säilöheinä on kuiva-ainepitoisuudeltaan (450–800 g/kg) säilörehun ja kuivan heinän välimuoto, jota käytetään runsaasti erityisesti hevosten ruokinnassa. Säilöheinän tekotapa vastaa...
Ruokaoikeudenmukaisuus ja ympäristökysymys
Ruokaoikeudenmukaisuus ja ympäristökysymys
Ruokaoikeudenmukaisuus viittaa ruokajärjestelmän reiluuteen eli siihen, miten oikeudenmukaisesti ruoan tuotannon, prosessoinnin, kaupan ja kuluttamisen hyödyt ja haitat jakaantuvat...

Back to Top