Välimiesmenettely työriitojen ratkaisukeinona

Välimiesmenettely on ikivanha keino saada loppu kaupalliseen kiistaan, jota riitapuolet eivät pysty sopimaan. Välimiesmenettelyyn alettiin turvautua myös "teollisiksi" kutsutuissa riidoissa eli työnantajan ja työntekijöiden välisissä erimielisyyksissä, joita teollinen vallankumous toi mukanaan. Kokemukset olivat hyviä, ja välimiesmenettely kuului yli sata vuotta työriitojen konfliktinhallinnan perusvälineisiin. Viime vuosisadan alussa se alkoi kuitenkin jäädä uusien keinojen, valtion järjestämän sovittelun ja työriitoihin erikoistuneiden tuomioistuinten varjoon. Kiinnostus välimiesmenettelyyn on kuitenkin elpynyt. Välimieslainkäyttö tuntuu tarjoavan apua niihin jälkiteollisen yhteiskunnan työriitoihin, joihin "modernit" konfliktinhallinnan keinot eivät tehoa. Välimiesmenettelyllä on lisäksi puolellaan kilpailuetu: sillä pystytään ainakin periaatteessa hankkimaan eturistiriitaan ulkopuolinen ja riitapuolten tahdosta riippumaton ratkaisu. Riitapuolet säilyttävät päätösvallan sen suhteen, haluavatko he turvautua välimiesmenettelyyn, ja välimiesprosessissa he saavat ajaa asiaansa parhaan kykynsä mukaan. Tavallisestihan eturistiriitoja ratkaistaan työtaistelujen kautta. Tässä teoksessa selvitetään, milloin välimiesmenettelyä saa ja milloin sitä kannattaa käyttää kollektiivisissa työriidoissa, mistä seikoista on syytä sopia ennen menettelyn aloittamista, millainen välimiesprosessi parhaiten vastaa työriitojen erityisiä vaatimuksia ja miten välitystuomiossa otetaan huomioon työriitojen erityispiirteet. Silmällä pidetään sekä eturistiriitoja eli intressiriitoja että oikeudellisia kiistoja eli oikeusriitoja.