Tieteen muuttuva rooli korporatistisessa neuvonannossa

Kysymys tutkijoiden ja tieteellisen tiedon roolista poliittisen päätöksenteon valmistelussa on viime vuosina puhuttanut niin tiedeyhteisöjä kuin julkispolitiikan toimijoitakin. Tässä artikkelissa analysoidaan ajallisen pitkittäisanalyysin avulla tutkijoiden osallistumista suomalaisittain keskeisiin päätöksenteon valmistelun instituutioihin, valtionkomiteoihin ja ministeriöiden laajapohjaisiin valmistelutyöryhmiin, vuosina 1980–2018. Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, yhteiskunnallisesti tärkeämmät päätökset on perinteisesti valmisteltu korporatistisissa valmisteluelimissä, joihin on nimitetty viranhaltijoiden ohella myös etu- ja kansalaisjärjestöedustajia sekä tutkijoita.   Tutkimuksessa hyödynnetään sekä primääri- että sekundääriaineistoa tutkijoiden osallistumisesta komitea- ja työryhmätyöskentelyyn kyseisellä ajanjaksolla. Tulokset osoittavat, että tutkijoiden osuus työryhmissä on 2010-luvulla yli puolittunut edelliseen vuosikymmeneen verrattuna, samalla kun heidän asemansa työryhmien sisäisessä hierarkiassa, erityisesti niiden puheenjohtajina, on heikentynyt. Suomessa ei näin ollen ole tapahtunut joissakin muissa Pohjoismaissa havaittua ”tieteellistymiskehitystä”, jossa tutkijoiden määrä valmistelukorporatismin instituutioissa on kasvanut, vaan pikemminkin päinvastoin. Tutkimustulokset kertovat Suomen poliittisen neuvonantojärjestelmän hybridisoitumisesta. Valtiovallan tavat kerätä ja hyödyntää tietoa päätöksenteon valmistelussa ovat muuttuneet, samalla kun laajapohjaisia työryhmiä asetetaan harvemmin. Nämä tekijät ovat työntäneet tutkijoita valmisteluinstituution ulkopuolelle, ja he ovat menettämässä asemaansa korporatistisina kumppaneina. Poliittisen neuvonannon muotojen moninaistuminen on puolestaan vetänyt tutkijoita uudentyyppisiin valmistelua tukeviin rooleihin. Viime vuosien kehitys näyttää vahvistaneen erityisesti neuvonantojärjestelmän uusliberaaleja piirteitä.