Kopioita, korvikkeita ja aidon veroisia?

Synteettiset jalokivet ovat ihmisen valmistamia mineraaleja, jotka vastaavat ominaisuuksiltaan lähes täydellisesti luonnossa syntyneitä esikuviaan. Niiden kaupallinen tuotanto jalokivialaa varten alkoi 1900-luvun alussa. Vuosisadan edetessä synteettiset kivet muodostivat jatkuvasti kehittyvän tuoteryhmän, jonka vaiheita jalokivien parissa toimivien täytyi seurata aktiivisesti. Lähilukemalla kultasepänalan ammattioppaita ja jalokivikirjoja artikkeli tutkii, mitä suomalaiset jalokiviasiantuntijat kirjoittivat synteettisistä jalokivistä vuosina 1900–1969. Miten he suhtautuivat jalokiven synteettisyyteen, synteettisten jalokivien kaupalliseen merkitykseen ja mahdollisuuksiin erottaa ihmisen valmistamat jalokivet luonnossa syntyneistä? Miten suhtautuminen muuttui ajan kuluessa? Tutkimusjakson alussa synteettisiin jalokiviin liittyvä jalokiviasiantuntijuus nojasi silmämääräisiin havaintoihin ja kokemukseen. Niiden merkitys alkoi kuitenkin vähitellen väistyä ja 1960-luvulle tultaessa gemmologisten tutkimuslaitteiden tuottamat, varmoina pidetyt, tutkimustulokset saivat yhä enemmän painoarvoa. Asiantuntijoiden mukaan synteettisillä jalokivillä oli oma paikkansa jalokivikaupassa ja niiden kaupallinen merkitys oli suuri. Tarve tunnistaa synteettisyys ja erotella synteettiset jalokivet aidoista vauhditti uuden toimijaryhmän – gemmologien – muodostumista Suomessa. Samalla gemmologiasta kehittyi erityisala, joka ei enää täysin auennut muille jalokivien parissa toimiville.