Kilpailukyvyn mittaaminen elintarvikeketjussa

Maailmantalouden nykyinen taantuma on nostanut kilpailukyvyn käsitteen keskustelujen fokukseen koko taloudessa. Joka maan ja joka sektorin tavoitteena on kilpailukyvyn nostaminen. Näin on myös elintarvikeketjun sisällä. Euroopassa elintarvikealan kilpailukyky ja sen mittaaminen keskittyi monesti yksittäiseen toimialaan tai muutaman maan vertailuun ja tutkimuksia harvoin päästiin hyödyntämään konkreettisten toimialojen yritysten kesken. Yksi näitä tutkimuksen ja elinkeinon välisiä harvoja ja ainutlaatuisia yhteistyömuotoja edustaa IFAMA (International Food and Agrobusiness Management Association), joka itse on ollut toiminnassa vain vähän yli kaksikymmentä vuotta. 2000-luvulla valmistuneet laajat tutkimukset (esim. LEI) herättivät huolta Euroopan elintarvikealan alhaisesta kilpailukyvystä maailman muihin alueisiin nähden. Elintarviketeollisuuden toimialayhdistykset ryhtyivät kilpailukykynsä säännöllisempään syyniin, kuten viime vuosien CIAA:n (Confederation of the Food and Drink Industries of Europe) vuosittaiset kilpailukykyraportit osoittavat. Kilpailukyky-käsitteen merkitystä on viime vuosina ymmärretty yhä enemmän myös Suomen elintarvikeketjussa. Kilpailukykyinen elintarvikeala menestyy paitsi kotikentällään niin myös vientimarkkinoilla. Mutta mitä kilpailukyky on ja mistä se koostuu? Kilpailukyky on moniulotteinen ja vaikea käsite ja yhtä vaikea on sen mittaaminen. MTT Taloustutkimuksessa on koottu kirjallisuuden pohjalta 15 tunnuslukua käsittävä mittaristo, jota testataan Suomen ja naapurimaiden liha- ja maitoketjujen vertailuun. Mittaristolla pyritään valottamaan kilpailukyvyn viisi ulottuvuutta: tuottavuutta, ulkomaankaupan ja taloudellisen toiminnan suorituskykyä, kasvua ja innovaatiota. Mittariston toimivuutta, käytännön esimerkkejä sekä aineistoa ja sen mahdollisten puutteiden tuomia haasteita esitetään Itämeren maiden liha- ja maitosektoreiden lukuja käyttäen.