Vammaisuus ja elämän tarkoitus näkövammaisen Oskari Lehtivaaran elämäntarinassa

Vammaiselle tai vammautuneelle henkilölle elämän mielekkyyden rakentaminen on usein haastavaa. Artikkelissa tarkastellemme näkönsä menettäneen Oskari Lehtivaaran omaelämäkertaa esimerkkinä merkityksen ja tarkoituksen onnistuneesta löytämisestä. Teoreettisina välineinä ovat Vilma Hännisen tarinallisen kiertokulun teoria, Viktor Franklin logoterapia, elämän merkitystä koskeva tutkimus sekä Jack Martinin henkilökeskeinen psykologinen lähestymistapa. Lehtivaara syntyi viime vuosisadan alussa Lapissa vaatimattomiin oloihin, menetti näkönsä 7-vuotiaana, kävi Kuopiossa sokeiden koulua, elätti itsensä lähes lapsesta saakka harjanvalmistuksella ja harjakaupalla, oli aktiivinen sokeiden järjestötyössä ja eteni lopulta sokeiden lehden päätoimittajaksi ja sokeiden kirjapainon johtajaksi. Lukeminen, kirjoittaminen ja esperanto olivat hänelle tärkeitä harrastuksia lapsuudesta lähtien. Tarinallisen kiertokulun käsittein Lehtivaaran elämän merkityksellisyys rakentui unelmien ja arvojen suuntaisesta johdonmukaisesta toiminnasta, jossa pyrkimys itsen ja perheen elättämiseen kasvoi pyrkimykseksi toimia sokeiden yhteisön hyväksi. Lehtivaaralla oli oman määrätietoisuutensa lisäksi erilaisia selviytymistä tukevia resursseja, kuten häntä eri elämänvaiheissa tukeneita sosiaalisia suhteita. Logoterapian käsittein Lehtivaaran toiminta perheen ja yhteisön hyväksi oli hänelle toiminnallinen, kulttuuriharrastukset kokemuksellinen ja vaikeuksia uhmaava asenne asennoitumiseen liittyvä tarkoituksen lähde.