Kaksintaistelukulttuuri kustavilaisessa ja jälkikustavilaisessa Suomessa

Artikkeli käsittelee kustavilaisen Suomen ja Suomen suuriruhtinaskunnan kaksintaisteluja kulttuurisena ilmiönä vuosina 1770–1830. Ilmiötä tarkastellaan tutkimuksen, muisteluiden, päiväkirjamerkintöjen ja oikeuslähteiden kautta. Aiempi tutkimus on antanut ymmärtää, ettei Euroopan läpäissyttä kaksintaistelukulttuurin nousua nähty 1800-luvun Suomessa. Oliko näin todella? Artikkeli esittelee lähdemateriaalien kautta Suomen maaperällä käytyjä kaksinkamppailuja, niiden taustoja ja seuraamuksia. Kaksintaisteluihin liittyvä retoriikka näyttää myös olleen arkipäiväistä säätyläismiesten keskuudessa, ja esimerkiksi Turun yliopistoprofessori Johan Bilmark (1728–1801) katsoi 1700-luvun lopulla tarpeelliseksi julkaista kaksintaisteluita vastustavan väitöskirjan. Kaksintaisteluihin suhtautumisessa korostui moraalinen epäjohdonmukaisuus: laki tuomitsi kaksintaistelut ankarasti, mutta taisteluja katsottiin yhteisöissä sormien lävitse. Artikkeliin valikoituneissa tapauksissa kaksintaisteluihin osallistuneiden miesten tulevaisuus ei näytä kärsineen laittomasta teosta. Tunteiden kuumentumisen katsottiin kuuluvan säätyläismiesten käytösnormeihin ja kaksinkamppailusta kieltäytymistä pidettiin pelkuruutena. Kaksintaisteluiden kritisointi on ollut osa väkivaltamonopolin kyseenalaistamista ja ilmiön synnyn takana on nähty olevan esimerkiksi väärä kunniakäsitys. Artikkeli näyttää toteen, että ilmiö ylettyi 1800-luvun vaihteessa myös Suomeen, ja se oli arkinen osa kulttuuria.