“Kaikesta sekamelskasta huolimatta”: Aineenopettajaopiskelijoiden ammatillisen toimijuuden narratiiveja monialaisessa opettamisessa

Ajankohtaiset kiistanalaiset kysymykset edellyttävät sitä, että opettajat pystyvät käsittelemään niitä tieteidenvälisellä otteella, mikä vaatii opettajan ammatillisen toimijuuden kehittämistä monialaisissa yhteisöissä. Suomalaisessa aineenopettaja-koulutuksessa tämä on kuitenkin haastavaa, sillä aineen-opettajaopiskelijat saavat suurimman osan koulutuksestaan ainelähtöisesti. Tässä artikkelissa selvitämme, millaisia ammatillisen toimijuuden narratiiveja aineenopettajaopiskelijat kertovat monialaisesta opettamisesta ja miten he asemoivat itsensä monialaisessa opettamisessa. Aineistona olivat aineenopettajaopiskelijoiden vastaukset avoimiin kysymyksiin. Tunnistimme aineistosta sekä kaaos- että etsintänarratiiveja, mutta useimmissa vastauksissa ne limittyivät keskenään. Tunnistimme myös monialaisuuden määrittymistä yhtäältä monitieteisyytenä ja toisaalta tieteidenvälisyytenä. Näiden määritelmien mukaisen monialaisuuden toteutuminen vaikutti osaltaan ammatillisen toimijuuden rakentumiseen. Tärkeään osaan nousi jaettu ammatillinen toimijuus; yhdessä voidaan saavuttaa sellaista, mitä yksin ei voi. Analyysi osoitti, että keskeistä ammatillisen toimijuuden rakentumiselle monialaisessa opettamisessa oli riittävän laaja näkemys omasta oppiaineesta. Tunnistimme aineistosta myös tieteenalalähtöisyydelle vaihtoehtoisen tavan rakentaa jaettua ammatillista toimijuutta yhteisen pedagogisen asiantuntijuuden kautta. Opettajan-koulutuksen tulisi yleisen pedagogisen asiantuntijuuden lisäksi tukea sekä opiskelijoiden laajaa käsitystä omasta oppi-aineestaan sekä mallintaa oppiainerajat ylittävää tieteidenvälistä yhteistyötä.