Apeus välittyvänä, kuunneltuna ja koettuna

Artikkeli syventyy itkuvirsien tunteisiin ja affektiivisuuteen. Alakuloiset tunteet ja esittäjän niihin vajoamien – apeus ja apeutuminen – ovat olennaisia itkuvirsissä. Analysoin, mitä tunne on itkuvirsien arkistoäänitteillä sekä millä tavoilla apeus ja apeutuminen ilmenevät. Lähestyn tunnetta itkijän ilmaisuna ja kokemuksena sekä tunteen ilmenemistä jäljiteltynä ja koetusta kumpuavana, jotka molemmat ovat äänellä itkemiselle ominaisia, toisiinsa limittyviä piirteitä. Itkuvirsien ympärille muodostuvia vaihtelevia affektiivisuuden ilmiöitä ja vaikutusaloja kutsun affektiivisiksi kehiksi. Analysoitavat itkuvirret on äänitetty Aunuksen Karjalassa vuosina 1940–2001. Teoreettisessa viitekehyksessä yhdistyy monialaisia näkemyksiä tunteesta, niiden kompleksisesta luonteesta ja affektiivisuudesta. Tutkimus tuo keinoja arkistoäänitteiden tunteiden analysointiin. Tutkimusmenetelmän keskiössä on kaksitasoinen analyyttinen kuunteleminen, jossa hyödynnän myös aistietnografiaa. Auditiivisessa äänen analyysissa erittelen tunteisiin ja affektiivisuuteen liittyviä äänenpiirteitä, ja empaattisessa kuuntelussa havainnoin esityksen intensiteettiä oman kuuntelukokemukseni kautta. Tutkimukseen kuuluu myös vertailukuuntelijoiden haastatteluaineisto, joka täydentää omaa kuunteluanalyysiani. Itkuvirsistä kielenulkoisella tasolla välittyvä affektiivinen teho perustuu kykyyn tunnistaa hienovaraisia tunneintensiteettiin liittyviä eroja ja muutoksia äänessä. Mikään yksittäinen tekijä ei osoita apeutumista, vaan tulkinnassa eri tekijöitä tarkastellaan kontekstiin sidoksissa olevina yhdistelminä eri analyysitasoja yhdistellen. Tulkintaan vaikuttavat kunkin itkijän henkilökotainen tyyli ja esityskohtaiset seikat. Arkistoaineistosta hahmottuu apeuden ilmenemisen kannalta kolmentyyppisiä itkuvirsiesityksiä: affektiivisia, tunnetta jäljitteleviä ja tunneilmauksettomia. Nämä asettuvat selvärajaisia luokkia paremmin jatkumoksi esitystavasta toiseen, ja siitä, mitä kaikkia erilaisia esityskäytäntöjä yhteisössä on rituaalisissa tilanteissa käytetty ja pidetty sopivanlaisina, ei ole varmuutta. Affektiivisia kehiä syntyy itkijän, itkuvirren, läsnä olevien kuulijoiden ja perinteisten myyttisten käsitysten mukaisen tuonpuoleisen kesken. Myös arkistoäänitteen itkuvirren ja kuuntelijan välille voi syntyä eräänlainen affektiivinen kehä.