Vygotski ja subjektiviteetin teoria

Pitkälti A. N. Leontjevin tuotantoon nojaava kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria (CHAT), on saavuttanut vahvan aseman kasvatustieteellisen ja psykologisen tutkimuksen kentällä. Teoria painottaa ihmismielen historiallista muotoutumista ja sen menetelmälliset ratkaisut ovat muutokseen tähtääviä interventiokokeita. Empiirisenä tutkimusotteena teoria on osoittautunut menestyksekkääksi. Fernando Gonzáles Reyn mukaan lähestymistapaa luonnehtii kuitenkin paradoksi: teorialta, joka painottaa tutkimuskohteidensa historiallisuutta, puuttuu sen oman historian analyysi, tutkimusten pitäytyessä aktuaaliempiirisissä analyyseissa. Kun Neuvostoliiton lakkautumisen myötä alkoi kulttuurihistoriallisen psykologian tekstejä koskeva ’arkistovallankumous’, myös teoriahistorian kriittinen arviointi tuli mahdolliseksi. Käynnissä onkin Vygotskin tekstien uusi luenta, jolla on osin juurensa jo 1970-luvulla alkaneessa keskustelussa toiminnan teorian rajoista. Fernando Gonzáles Reyn subjektiviteetin teoria liittyy tähän Vygotskin tuotannon uudelleenarviointiin. Teoriassa subjektiviteetti nähdään yksilöllisen ja yhteisöllisen vastainasettelun ylittävänä käsitteenä, ja samalla välineenä inhimillisen kokemuksen empiiriseen tutkimukseen. Artikkelissa kuvataan Gonzáles Reyn Vygotski -tulkinnan pääpiirteet ja tarkastellaan sen paikkaa kulttuurihistoriallisen tutkimuksen kentällä.