Rektio ja käsitteistys

Suomen verbien paikallissijarektioita on totuttu pitämään pääosin semanttisesti läpinäkymättöminä kiteytyminä. Rektioille voidaan kuitenkin löytää semanttista motivaatiota, jos ilmaistavaan merkitykseen sisällytetään kognitiivisen kielentutkimuksen hengessä paitsi puheenalainen asiaintila itse myös tapa käsitteistää kyseinen asiaintila. Esitän, että verbirektioita motivoivat käsitteistykset, jotka perustuvat metaforisuuteen, fiktiiviseen liikkeeseen ja voimadynamiikkaan. Aineistonani ovat verbin ja rektiolaajennuksen muodostamat rektioyhdistelmät, jotka olen poiminut alan oppikirjoista ja tutkimusjulkaisuista. Tarkastelen sekä suuntarektioita, joissa verbi määrää vain suuntaisuuden muttei määräsijaa (esimerkiksi tulosijarektio jäädä kotiin ~ Tampereelle ~ kahvilaan), että sijarektioita, joissa verbi edellyttää määräsijaa (esimerkiksi elatiivirektio pitää kirjoista ~ hiihdosta ~ Tampereesta). Rektioyhdistelmät painottuvat suuntasijojen eli tulo- ja erosijojen sellaisiin käyttöihin, joissa ei ole kyse aidosta siirtymästä. Rektioita motivoivat käsitteistykset muodostavat semanttisia pääryhmiä, jotka kattavat useita rektioyhdistelmiä. Näitä ovat: 1) ’jostakin’ aktivoitumisen ja ’jonnekin’ passivoitumisen ilmaukset, 2) toteutumattomia tai peruuntuvia kehityskulkuja fiktiivisenä liikkeenä kuvaavat ilmaukset, 3) kuvaannolliset ’ottamisen’ ja ’antamisen’ ilmaukset sekä 4) merkitykseltään eksistentiaaliset ’jonnekin’ ilmestymistä tai ’jostakin’ katoamista kuvaavat ilmaukset.