Patriarkka Kirill historiapolitiikan toimijana

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022 käänsi globaalin huomion VOK:n johdon ja erityisesti patriarkka Kirillin (Gundjajev) toimijuuteen. Patriarkka on johdonmukaisesti siunannut hyökkäyksen veljessotana (meždousobitsa) ja korostanut sen puolustavan ortodoksisten itäslaavien historiallista perintöä ja yhteyttä, aina alkaen ”Kiovan kastealtaasta” (Kievskaja kupel’ kreštšenija) vuonna 988. Artikkeli tarkastelee kirkon ja valtion yhteispeliä (sinfoniaa), sodan pyhittämistä kosmisena sodankäyntinä perivihollista/Antikristusta vastaan, sekä militanttien kansallispyhien käyttämistä esikuvahahmoina. Nämä käsitteet määrittelevät Kirillin historiapoliittista toimijuutta Ukrainan sodan taustalla. Artikkeli argumentoi Venäjän kansalaisuskonnon ytimeksi pyhän sodan käsitteen, ja sen edellyttämät veriuhrit (vrt. Juergensmeyer, 2008). Venäjän historiapolitiikka hyödyntää kansalaisuskontoa, missä kehyksessä korostuu suuren isänmaallisen sodan (1941–1945) esittäminen pyhänä sotana. Soturi- ja muiden militanttien pyhittäjien esikuvarooli on symbolinen ja korrelatiivinen, eikä niiden tarkoitus ole pyhittää sodankäyntiä yleisesti. Vastaavasti patriarkka Kirilliin henkilöitynyt kirkon tuki valtiollisen tahon verenvuodatukselle on korrelatiivista ja yksittäisiin ”pyhiin sotiin” liittyvää, omille tarkoitettua monimerkityksistä viestintää. Militanttien pyhien (Zygmont-Knorre, 2019) esikuvahahmoja muokataan ja käytetään vahvistamaan kansalaisuskontoa, mitä kansan jonkinasteinen sodankäynnin hyväksyminen edellyttää. Patriarkka Kirilliin henkilöitynyt kirkon tuki valtiollisen tahon verenvuodatukselle on suoraa jatkumoa VOK:n perinnölle ja ”venäläisen maailman” ideologian korostamiselle. Patriarkka Kirill toimi nuoruudessaan kansainvälisessä ekumeenisessa liikkeessä, mutta vuonna 2022 hän keskittyi kosmisen sodan lietsomiseen: haukka surmasi kyyhkyn.          Russia’s attack on Ukraine in 2022 turned global eyes on the agency of the ROC (Russian Orthodox Church) leadership and especially of Patriarch Kirill (Gundyaev). The Patriarch consistently blessed the invasion as a fratricidal war (mezhdousobitsa) and pointed that it defends the historical heritage and unity of the Orthodox Eastern Slavs, starting with the “Kievan baptismal font” (Kievskaia kupel’ kreshcheniia). The article elaborates on the collaboration (symphony) between church and state hierarchies. It focuses on the effort to sanctify war as cosmic warfare against the arch-enemy/Antichrist (represented by “Kievan power”), whereby references to national militant saints as role models are evoked and modified. These concepts define Kirill’s historical-political agency. The article argues that the core of Russian civil religion is the concept of holy war, and the blood sacrifices war requires (Juergensmeyer, 2008). Russia’s memory policy makes wide use of civil religion; it provides the contextual frame to represent a symbolic image of the Great Patriotic War (1941–1945) and represent it as an allegedly holy war.  The enormous loss of human life required by warfare are conceptualized as blood sacrifices, needed to wash away Russia’s sins (apostasy) and to regain God’s blessing and spiritual rebirth. The different types of national militant saints (Zygmont-Knorre, 2019) are used as paragons, to strengthen the civil religion to maintain popular support for aggressive warfare. However, cults of the militant saints do not aspire to legitimate warfare as such, rather, their role is ambiguous, correlative and symbolic.  In the same vein, Patriarch Kirill’s addresses aim not to approve warfare as such. The ROC’s support to “Russian world” ideology merely reaffirms the unbroken legacy to stand by the secular leadership. The Patriarch’s personal historical-political legacy includes activism in international ecumenical movement, but boils down to instigation of cosmic war. The hawk killed the dove.