Rautateiden kenraali Harald Roos

Kenraalimajuriksi edenneen ja rautatiehallituksen pääjohtajan tehtävästä eläkkeelle jääneen Harald Vilhelm Roosin (1895–1969) elämäntarina on monivaiheinen ja liittyy lukuisin sitein Suomen 1900-luvun ensipuoliskon käännekohtiin. Suomalaisen kulttuurisuvun vesa ja papin poika keskeytti yliopisto-opinnot liittyäkseen kenraali Ernst Linderin joukkoihin sisällissodassa. Talvisodassa hän toimi päämajan huolto-osaston päällikkönä ja jatkosodassa hänellä oli merkittävä kaksoistehtävä päämajan huoltopäällikkönä ja rautatiehallituksen pääjohtajana. Sodan jälkeen hänet nimitettiin valtakunnan kuljetuspäälliköksi suunnittelemaan sotakorvausten kuljetuksen ja jälleenrakennettavan Suomen kuljetuslaitoksen organisointia. Sotahistorian professori Martti Turtolan jaottelua soveltaen Roos on ehdottomasti luettava "ykkösketjun miehiin", siis päämajan kenraaleihin, joista liki kaikista muista on kirjoitettu elämäkerta jos toinenkin. Roos on kuitenkin edelleen tuntematon kenraali, jonka elämänvaiheista ei aiemmin ole ilmestynyt yhtenäistä katsausta ja jonka rooli Suomen sodanaikaisissa tehtävissä on usein sivuutettu. Jopa Mannerheimin ja kenraalien keskinäisiä suhteita koskevassa tutkimuksessa hänet on unohdettu. Päämajan huoltopäällikkönä Harald Roos kuitenkin vastasi kaikista Suomen sotilas- ja siviilikuljetuksista ja myös hänen rauhanaikainen uransa oli yhteiskunnallisesti merkittävä. Sodan jälkeen Roos ehti tehdä vielä pitkän päivätyön suomalaisen kuljetusalan ja Valtionrautateiden kehittämiseksi. Rauhan aika tarjosi hänelle myös mahdollisuuden paneutua sosiaalisten kysymysten ja työturvallisuuden edistämiseen sekä työhön Suomen urheiluelämän saralla.