Uuden Sherlockin uudenlaiset fanit

Itseilmaisullisen funktionsa lisäksi fanituotanto asettuu kiinnostavilla tavoilla osaksi globaalia mediateollisuutta. Fanifiktiota voi tarkastella paitsi digitaalisen ajan kansankulttuurina myös epäsuorana keinona osallistua kaupalliseen mediatuotantoon. Faniuden käytäntöjä voidaan myös tietoisesti ottaa osaksi tuotantoja. Tässä artikkelissa tarkastelemme tätä rajapintaa pohtimalla yhtäältä, miten fanit on otettu huomioon tv-sarja Uuden Sherlockin (Sherlock, 2010–) narratiivissa eli sen kerronnallisissa rakenteissa, ja toisaalta miten fanit vastaavat heitä puhuttelevaan sisältöön. Taustoittaaksemme analyysiamme tarkastelemme Sherlock Holmesiin liittyvää faniutta myös laajemmin. Uusi Sherlock on oiva tutkimuksen kohde pohjautuessaan yli 120 vuotta olemassa olleeseen fiktiiviseen hahmoon, jonka faneja on osallistettu sen ympärille rakentuvaan kerronnalliseen universumiin lähes alusta saakka. Käytämme tässä artikkelissa aineistona sekä tv-sarjaa ja siinä esiintyviä hahmoja että internetissä jaettua fanituotantoa ja tähän liittyviä keskusteluja. Tutkimusmateriaalimme koostuu teksteistä, kuvista ja audiovisuaalisesta aineistosta.