Kirjallisuus, digitaalisuus, ympäristöllisyys

Erilaisia digiloikkia vauhdilla ottava yhteiskunta on usein herättänyt huolta niin kirjallisuudentutkijoissa kuin humanisteissa laajemminkin: onko kirjallisuudella ja muulla ”hitaalla” taiteella ja tekemisellä enää paikkaa tai tilausta? Tämä teemanumero kartoittaa kirjallisuuden, sen tutkimuksen ja digitaalisten teknologioiden läpitunkevan ympäristöllisyyden suhteita. Kirjallisuudentutkimus on otollinen ala digitalisoituvan kulttuurin ja yhteiskunnan analyysille, sillä se on lähtökohtaisesti monitieteinen tutkimusala, joka käsittelee tekstejä, niiden tuottamista ja konteksteja monista eri näkökulmista. Sen piiriin ovat aina mahtuneet niin erilaiset mediumit, toimijat kuin materiaalisuudetkin. Tässä teemanumerossa julkaistut tekstit tunnistavat erilaisia kulttuurin digitalisoitumiseen liittyviä kysymyksiä ja näyttävät osaltaan esimerkkiä näiden suhteisuuksien käsittelyyn. Ne osoittavat vastaansanomattomasti, että vanhan ja uuden, tai analogisen ja digitaalisen välisistä dikotomioista on hedelmällisempää siirtyä kohti näiden rinnakkaiseloa ja lomittumista.