Herne ja virna lypsylehmien rehuna

Herneiden ja virnojen ravintoarvon selvittämiseksi on suoritettu maidontuotantokoe lehmillä sekä sulavuuskokeet pässeillä. Maidontuotantokokeessa käytetyissä virnajauhoissa (84.8 % kuiva-ainetta) oli 22.1 % sulavaa raakavalkuaista ja 1 ry:ä vastasi 1.08 kg, ja hernejauhossa (83.5 % kuiva-ainetta) 19.8 % sulavaa raakavalkuaista ja 1 ry:ä vastasi 1.07 kg (ry = 0.7 tärkkelysyksikköä). Skandinaavisen ry-järjestelmän (HANSSONin) mukaan laskettuna vastasi 1 ry:ä näillä rehuilla 1.02 kg. Maidontuotantokokeessa käytettiin virnaa 2.2–3.7 kg (keskim. 2.9 kg) ja hernettä 2.1—4.0 (keskim. 3.0 kg)/p eläintä kohti, eläinten tuotostasosta riippuen. Virnaa oli n. puolet ja hernettä hieman yli puolet koko väkirehujen ry-määrästä. Väkirehujen sulavan raakavalkuaisen määrästä oli virnan valkuaista 59 % ja herneen 55 %. Kaikkien rehujen ry-määrästä oli n. neljännes hernettä tai virnaa ja niiden sulavaraakavalkuaismääristä virnan valkuaista 43 % ja herneen 41 %. Lehmät söivät herne- ja virnajauhoa sisältävää väkirehuseosta mielellään. Kokeen aikana sattui 1 lievä puhaltumistapaus virnaryhmässä toiseksi eniten (3.6 kg/p) sitä saaneella lehmällä. Ruuansulatushäiriöitten vaara ei ole suuri ainakaan siinä tapauksessa, jos herne- ja virnajauhojen syöttö aloitetaan pienillä määrillä päiväannoksia vähitellen (5 p:nä) lisäten. Virnaa tai hernettä sisältävän koekauden 4 % - maidon määrä ei ole vähentynyt. Sensijaan maidon kokonaismäärä on vähentynyt, mutta rasvapitoisuus on kohonnut, mikä juuri aiheuttaa, että 4 % - maidon määrä ei ole vähentynyt. Normaalista poikkeavaa makua tai hajua ei voitu kokeen aikana havaita olevan maidossa. Koekauden elopainojen lisäys vastaa esikauden ja jälkikauden elopainojen lisäyksen keskiarvoa. Kokeissa käytetyt virna- ja hernemäärät olivat siksi suuria (keskim. n. puolet väkirehumääristä), että käytännössä sellaisilla määrillä (ja pienemmilläkin) päästään riittäviin valkuaismääriin, jos muiden kotoisten rehujen valkuaispitoisuus on normaalia tasoa vastaava. Sulavuuskokeiden tulokset osoittivat, että herne- ja virnajauhon sulavuus on sellainen, että ne voidaan lukea siinä suhteessa parhaimpien väkirehujen joukkoon. Herneen ja virnan viljeleminen puhdaskasvustoina on lakoutumisen vuoksi epävarmempaa kuin sekakasvustoina. Viljelyn epävarmuus ilmeisesti on aiheuttanut sen, että kauppavaatimukset täyttävän herneen ja virnan nykyinen hinta on siksi korkea, että sellaisen tavaran käyttöä lypsylehmien rehuksi ei voida ajatella. Seosviljelyssä (tavallisesti kauran kanssa) lakoutumisen vaara on pienempi, ja herne- ja virna tuleentuvat niissä aikaisemmin, joten niitä voidaan viljellä nykyistä pohjoisempana. Pyrittäessä kohottamaan kotovaraisten rehusatojen valkuaispitoisuutta on syytä kiinnittää huomiota virnan ja herneen seosviljelyyn, koska ne sisältävät runsaasti valkuaista ja ovat lypsykarjan ruokintaan hyvin soveltuvia rehuja.