Mansikan harmaahome: biologinen täsmähallinta haastaa kemiallisen torjunnan

Mansikan harmaahome aiheuttaa vuosittain merkittäviä sadonmenetyksiä ja kuluja viljelijöille:tavalliset 3-4 hometorjuntaa kasvukautta kohti maksavat yli 1000 €/ha. Homeen biologista hallintaa ontutkittu paljon, mutta kenttäkokeet ovat yleensä noudattaneet kemiallisen torjunnan kaavaa, eikäriittävää tehoa tavallisesti ole saavutettu. Niinpä biologisen torjunnan läpimurto harmaahomeentorjunnassa on antanut odottaa itseään.Koska harmaahome iskee mansikkaan kukan kautta, on ruiskutustorjunta tehotonta: valtaosaruiskutteesta ei osu kukkiin. Lisäksi ruiskutuksen jälkeen avautuvat kukat jäävät ilman suojaa. Näittenheikkouksien korjaamiseksi ryhdyimme kehittämään mehiläisten avulla tapahtuvaa jatkuvaa täsmätorjuntaa.Tutkimuksessa mehiläiset valjastettiin kuljettamaan karvoituksessaan biotorjuntamikrobeja,jotka mehiläisten vieraillessa mansikan kukissa tehokkaasti ja täsmällisesti levisivät kohteeseensa.Itiölastin mehiläiset saivat poistuessaan pesästä erityisen levitinlaitteen läpi. Biotorjuntaan käytettiinkotimaista Gliocladium catenulatum –valmistetta (Prestop Mix).Tutkimukset tehtiin Sisä-Savossa sijaitsevilla mansikkatiloilla. Vuonna 2006 mukana oli kolmeja 2007 viisi mansikkatilaa. Kaikkiaan tutkimuksissa oli neljä eri käsittelyä: (1) käsittelemätönverranne, (2) pelkkä kemiallinen torjunta, (3) pelkkä biologinen täsmätorjunta ja (4) sekä kemiallinenettä biologinen torjunta. Mansikkapeltojen reunaan sijoitettiin kaksi vahvaa mehiläispesää/ha kukinnanalkaessa. Viljelijä lisäsi mikrobijauhetta levittimeen aamuisin noin 5-10 g kerrallaan. Sadepäivinäjauhetta levitettiin vasta sateen tauottua. Levitys lopetettiin kun mansikan kukinta oli ohi. Satokaudenaikana kustakin käsittelystä tarkastettiin marjojen homeisuusaste 1-2 kertaa viikossa. Lisäksi v. 2007tutkittiin mehiläisten vierailukäyntien tiheyttä mansikan kukissa, sekä selvitettiin eri käsittelyistäpoimittujen marjojen kauppakestävyyseroja ns. rasiakokeilla. Kokeita tehtiin v. 2007 myös viidellävadelmatilalla.Molempina tutkimusvuosina tulokset kaikilta tiloilta olivat aivan samansuuntaiset. Alku- japääsatokauden aikana sekä biologinen että kemiallinen torjunta vähensivät marjojen homeisuutta noinpuoleen tai alle siitä, mitä se oli ilman torjuntaa. Kemiallisen ja biologisen torjunnan yhteiskäyttövähensi homeisuutta eniten, noin kolmannekseen. Kuivana kesänä 2006 tilanne säilyi samanasatokauden loppuun, mutta vaikeana homekesänä 2007 ainoastaan yhteiskäyttö tehosi vieläsatokauden lopussa. Vadelmalla tulokset olivat samansuntaiset, ja rasiakokeetkin vahvistivat niitä.Tulokset osoittavat, että harmaahomeen täsmähallinta mehiläisten avulla on erittäin tehokas jakilpailukykyinen, luomutuotantoonkin sopiva menetelmä. Biohallinta säästää paitsi ympäristöä, myösviljelijän työtä, kalustoa ja kustannuksia: hinta on vain noin kolmannes kemiallisen torjunnankustannuksista. Yhteiskäytön optimoinnilla saatetaan tavanomaisilla tiloilla päästä parhaaseentaloudelliseen tulokseen.