Aikuisten suomen kielen ja luku- ja kirjoitustaidon opiskelijoiden osallistumisen keinojen kehittyminen luokkahuonevuorovaikutuksessa

Tässä artikkelissa tarkastelen multimodaalisen keskustelunanalyysin keinoin aikuisten luku- ja kirjoitustaitoon tukea tarvitsevien suomenopiskelijoiden osallistumisen keinojen kehittymistä luokkahuonevuorovaikutuksessa kahdeksan kuukauden aikana. Aluksi kartoitan kolmen fokusopiskelijan osallistumiskeinojen kokonaiskuvan kahdessa eri aikapisteessä. Videoaineistosta hahmottuu kaksi erilaista oppijaprofiilia: aktivoituja ja alkujaankin aktiivinen osallistuja. Tämän jälkeen tarkennan analyysin näiden oppijaprofiilien edustajien kirjoitusaktiviteetteihin liittyvien avunpyyntöjen kehittymisen tarkasteluun. Näytän, että avun pyytäminen opettajalta muotoutuu ajan mittaan aktivoitujalla rutiininomaiseksi osallistumisen keinoksi luokkahuonevuorovaikutuksessa. Jo alkujaan aktiivinen osallistuja kehittyy etenkin kyvyssään toimia ymmärrettävästi avunpyyntösekvenssin edetessä. Tulosten pohjalta esitän, että toisen kielen oppimista koskevassa pitkittäistutkimuksessa on tarkoituksenmukaista käyttää analyyttisena yksikkönä sekvenssiä yksittäisten kielellisten ilmausten, vuorojen tai sosiaalistentoimintojen lisäksi. Multimodaalisen analyysin vahvuus vuorovaikutuskompetenssin kehittymisen tarkastelussa on, että se huomioi myös kehollisten keinojen ja tilanteiden sekventiaalisen etenemisen kokonaisvaltaisemmin.