Kieli- ja kielitaitokäsitykset tutkivan opettajan kenttäpäiväkirjamerkinnöissä

Artikkelissa tarkastellaan tutkivan opettajan kenttäpäiväkirjojen (n=19) heijastamia kieli- ja kielenoppimiskäsityksiä. Päiväkirjamerkintöjä tarkastellaan sekä itsenäisesti että suhteessa niissä kuvattuun keskusteluvuorovaikutukseen. Lisäksi havainnoidaan päiväkirjamerkintöjen diskursiivisuutta ja sitä, miten kieli(taito)käsitykset suhteutuvat siihen sosiokulttuuriseen kontekstiin, jossa aineisto on tuotettu. Tutkimus on laadullinen, ja keskeisimpänä analysointimenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Havainnot osoittavat, että päiväkirjassa risteilee useita, osin ristiriitaisiakin käsityksiä kielestä ja kielitaidosta. Formalistinen, monologinen näkemys kielestä on voimakas, ja päähuomio kohdentuu oppilaiden kielitaidon kuvailuun yksittäisten osa-alueiden kautta. Myös kielen vuorovaikutuksellinen funktio nousee esille, mutta kieli näyttäytyy silti ennen kaikkea yksilön tuottamana koodina, ei vuorovaikutuksessa muotoutuvana. Kielitaidon vertailukohdaksi hahmottuu sekä eksplisiittisesti nimettynä että implisiittisesti kielitaidon kuvauksen kautta natiivi-ideaali, jota kohti kielenoppija taivaltaa. Tekstilajina tutkivan opettajan päiväkirja on monikerroksinen. Vaikka sen ainoa ilmeinen kirjoittaja ja oletuslukija on kirjoittaja itse, siihen rakentuu moniäänisyyttä, jonka kautta kirjoittajan sosiaaliset ja kulttuuriset sidokset tulevat näkyviin.