Neuvostorakenteiden perinnöistä ja elpymistä nyky-Valko-Venäjällä

Kolme vuosikymmentä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen kommunismin perintöjä (legacies) koskevan tutkimuksen ohella on kasvanut keskustelu elpymisistä (revivals) ja elvyttämisestä (revivalism), millä tarkoitetaan menneen ajan yhteiskuntajärjestelmän erilaisten elementtien palaamista – ja palauttamista – nykyhetken kontekstissa. Tutkijoiden parissa ei kuitenkaan ole selvyyttä siitä, mikä yhdistää ja erottaa elpymiset perinnöistä, minkä lisäksi elpymistä koskevaa tutkimuskirjallisuutta on vielä vain vähän. Tämä artikkeli luo viitekehyksen kommunistisen aikakauden rakenteiden elpymisen analysoinnille ja käsittelee Valko-Venäjän valtiollisia nuorisojärjestöjä. Tutkimuksen aineisto koostuu arkistolähteistä, sanomalehtiartikkeleista, järjestöjen omista julkaisuista, Aljaksandr Lukašenkan julkilausumista, järjestöaktivistien haastatteluaineistosta sekä kirjoittajan etnografisista kenttäpäiväkirjamerkinnöistä, joita tarkastellaan laadullisen sisältöanalyysin menetelmin. Artikkelissa esitetään, että elpymisillä on kaksi erityispiirrettä: ne ovat riippuvaisia aktiivisesta elvyttävästä toimijasta ja nojaavat perintönarratiiviin olemassaolonsa oikeuttamiseksi. Vaikka elpymät ovat lähtökohtaisesti hauraita, niiden vaikutus yhteiskuntaan voi silti olla huomattava niiden laajuuden ja pitkäikäisyyden vuoksi.